Viikon varrelta poimittua

Onpahan ollut viikko. Ihan tavallinen viikko, mutta höystettynä niin monella ekstrasäädöllä, että tunnit eivät tunnu riittävän millään ja tekemättömät asiat painavat mieltä. Käsitöille ei ole juuri ollut aikaa, ja kuitenkin, kun kelaa viikkoa taaksepäin, olen tehnyt koko ajan jotain käsilläni. Aloitan ihan nurinpäin viikon sillisalaatin purkamisen: tänään tein hiihtoloman kunniaksi aamiaiseksi pojille lättyjä ja tarjoilin ne sänkyyn. Lasten ilmeet olivat aikaisen heräämisen ja työn arvoiset!

Olen auttanut kaveria hänen uuden kotinsa remontissa. Maalannut seiniä ja asentanut laminaattia. Vähän ronskimpaa, mutta niin palkitsevaa työtä. Suorastaan terapeuttista.

Olen yrittänyt elää niin, että tuottaisin mahdollisimman vähän jätettä. Zero waste tuntuu lapsiperheessä mahdottomalta, mutta jokainen roska vähemmän on oikeaan suuntaan. Kaupassa käyminen on ihan erilaista kuin ennen ja kestää huomattavasti pidempään, kun yrittää löytää vaihtoehtoja, joissa ei ole pakkausmuovia tai sitä on mahdollisimman vähän. Olen alkanut kirjata ylös kierrätykseen menevän muovin määrän ja lisäksi olen alkanut laskea ostettujem muovipakkausten lukumäärän. Numerot eivät valehtele, kuten sanotaan. Tässä kuva viimeisimmällä kauppareissulla mukaan tulleista muovipakkauksista. Miten ihmeessä voisin hankkia raejuustoa ilman muovia? Tai mozzarellaa? Kanaa saisi ostettua palvelutiskiltä, mutta sekin pakataan muovilla pinnoitettuun paperiin.... Ehkä kysymys onkin uusien ruokalajien löytämisestä, ei ainoastaan tuttujen tuotteiden korvaamisesta muovittomilla.

Onneksi koin niitä onnistumisiakin! Löysin hunajaa lasipurkissa, ostin pähkinöitä ja rusinoita paperipussiin (olen ennen ostanut ne aina muovipussiin pakattuna), täysjyväpastaa pahvirasiassa (vaikka siinä on pieni muovi-ikkuna, on se silti paljon parempi kuin kokonaan muovissa). Lapsille en enää osta muovipullossa olevia limuja, tuurilla heidän tämän hetken lempilimuaan myydän lasipullossa! Leivontaa varten olisin halunnut ostaa Fazerin suklaata, mutta se on muoviin pakattua.

Jätteiden vähentämiseksi jatkossa tein bee's wrappeja. En ole käyttänyt juurikaan kelmua pitkään aikaan, mutta nyt en tarvitse sitä senkään vertaa. Tiedän, että näitä mehiläisvahalla kyllästettyjä kankaita myydään kaupoissa valmiina, minullakin on muutama Ruohonjuuresta ostettu, mutta ne ovat aika hintavia. Trashless -blogin inspiroimana ja ohjeella numero 1 tein meille kasan bee's wrapeja. Kuopus kutsuu niitä hupsuiksi papereiksi, mutta on mukisematta syönyt niihin käärityt eväsleivät.

Tein koiramme eväille oman bee's wrapin, koska kaapistani löytyi sopivan kokoinen pala aiheeseen sopivaa puuvillakangasta. Bee's wrapeja ei voi pestä kuumalla vedellä, siksi en halua kääriä luun paloja meidän ihmisten käyttämiin wrapeihin. Toisaalta, en halua syöttää koirallemmekaan turhaa muovia.

Olen tyytyväisenä syönyt ikkunalaudalla kasvavia  zero waste herneen- ja auringonkukanversoja. Paitsi että eiväthän nekään ole kokonaan roskattomia / muovittomia: multa on ollut pakattuna muoviin, samoin siemenet. Siitä huolimatta, herkullisia ne ovat, ja paljon vähemmän muovisia kuin kaupan muovipurkkiin ja muovipussiin pakattu herneenverso yrttiruukku!

Auringon määrä lisääntyy huomattavasti päivittäin. Tänään oli ihanan keväinen ilma ja nautin pitkästä lenkistä karvakuonomme kanssa.

Lenkin jälkeen nautin kutomisesta - minulle siitä kaikkein oikeimmasta ja rentouttavimmasta käsityöstä. Olen mukana Vanuttunut villasukka -blogin Taimihässäkät KALissa. Se on minulle ensimmäinen ikinä ja huomaan innoissani odottavani aina seuraavaa ohjeen pätkää. Miksi en ole koskaan aiemmin lähtenyt näihin mukaan? Kuva on otettu toisen päivän osuuden jälkeen, tätä kirjoittaessani olen kutonut jo kolmannen päivän. Huomista odotellessa!

Hyvää hiihtolomaa niille, keillä semmoinen on alkanut! Aurinkoisia helmikuun päiviä teille kaikille muille!