13.4.2015

Plääh

Pääni on tyhjä. Mikään ei oikein inspiroi. Onko viikon kuumeflunssa vienyt voimani? Vaiko poikien jatkuvalta tuntuva keskinäinen nahistelu? Onko tämä tavallista kevätväsymystä? Kaikki tuntuu vain toistavan itseään, kiertävän kehää. Kun en muutakaan keksinyt, kaivoin jämälankojani esille ja aloitin virkata afrikkalaisia kukkia. En tiedä, mitä näistä tekisin, mutta sopivan aivotonta touhua tämä on. Ja lopputulos on aina kaunis. Josko se innostus sieltä kuoriutuisi talviturkin alta.


Kuopuksen huoneeseen sain sentään verhon ommeltua. Työ odotti tekijäänsä reilu puolitoista vuotta, mutta nyt se on tehty. Laskosverho Linumin kankaasta. Koko huone on nyt paljon viihtyisämpi, ja sen pitäisi tuntua ihanalta, mutta en osaa nauttia tästäkään.


Yleensä kevät on ihanaa aikaa, uuden alkua. Siemenkylvöjä ja istutuspuuhia. Basilika on hyvässä kasvussa, mutta muuten tuntuu, ettei mikään kasva niinkuin pitäisi. Inhottaa tällainen negatiivisuus, yleensä keskityn positiivisiin asioihin ja nautin jo pienestäkin kasvusta, näen sitä sielläkin, missä sitä ei ehkä oikeasti ole, nyt tilanne on ihan päinvastoin. En meinaa tunnistaa itseäni näiden ajatusten keskellä.


Positiivisuutta ja optimismia tarvitsisin seuraavaankin työhön. Kaksi vuotta sitten aloitin palmikkoneuletakin tekemisen itselleni. Viime keväänä jatkoin työtä, ja nyt taas pari viikkoa sitten. Minua epäillyttää koko työ, olenko ehkä jo kyllästynyt siihen? Tuleeko siitä taas minulle väärän kokoinen? Päätyykö se valmiiden mutta hylättyjen töiden joukkoon? Saanko sitä edes valmiiksi?
Tavallisesti koukuttavien palmikoiden tekeminen tuntuu nyt lähinnä puurtamiselta.


Plääh. En osaa muuta sanoa. Jostain pitäisi nyt kaivaa (mieluummin saada) lisää energiaa ja innostusta. Ihana kevätaurinko ei tänä keväänä tunnu riittävän. Kaipaan jotain ihan uutta. Uusia tuulia, mitkä veisivät kokonaan mukanaan.

8 kommenttia:

  1. Ihania afrikankukkia!
    Kyllä, välillä tuntuu tosiaan vaan että plääh...
    Mutta löysinpä taannoin tosi kivan blogin, jossa värikäs virkkaus ja maisemakävelyt yhdistyvät hauskaksi kokonaisuudeksi. Ja: innostuin kävelyretkistä minäkin:) http://bunnymummy-jacquie.blogspot.fi/
    Pitäisiköhän suunnata matkalle tuonne Brittein saarille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos blogivinkistä, Maria! Ja kyllä, Brittein saarille tekisi kovasti mieli lähteä, yhtä paljon maisemien kuin lankakauppojenkin takia!

      Poista
  2. Olen lukenut sellaisen vinkin, että jos mikään käsityö ei inspiroi, niin silloin pitää järjestellä omia lankoja. Kuulemma kun aikansa lankoja pyörittelee käsissään niin ne alkavat puhua ja sitten jo saakin inspiksen ja uusi työ vie mukanaan ;) Tiedä sitten, onko näin, mutta ainahan sitä voi kokeilla ja ainakin palkintona on järjestyksessä olevat langat :) Kyllä se inpis ja piristys sieltä vielä tulee!

    VastaaPoista
  3. Auringon lämpöä Variksen villoihin ja myötätuulta siipien alle!

    VastaaPoista
  4. Kyllä niitä kausia tulee välillä, että ei saa mitään aikaiseksi eikä tartuttua mihinkään hommaan - mutta parempia aikoja tulee. Pääsiäisenä en saanut juuri mitään käsityötä tehtyä, vaikka oli monta vapaata ja lomapäiviä lisäksi. Ehkä niitä lankakeriä täytyy pyöritellä .... ja kangaspakkoja järjestellä. Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
  5. Juu plääh kausia aina tulee! Mulla auttaa aina parhaiten se että kartotan lankavaraston ja ohje listat ravelryssa =)

    VastaaPoista
  6. Tiedän tunteen ja vähän hitaalla sitä on omakin into ollut. Afrikankukkia on minullakin tekeillä, sillä ostin ravelrystä yhden ihanista Heidi bearsin ohjeista :)

    VastaaPoista
  7. Välillä itselläkin innostus kateissa ja nyt kyllä myös aika! Huomaan kuitenkin että elämässäni käsitöiden, lukemisen ja askartelun pysyneen mukana vaikka niitä hiljaisempiakin kausia olisi välissä!

    VastaaPoista