Päivät kuluu viikot vierii

Päivät kuluu, viikot vierii... Blogi elää tahatonta hiljaiseloa. Keväällä on niin monta rautaa tulessa, että aika ei tunnu riittävän mihinkään. Olen silti yrittänyt nauttia kevään kukista: orvokeista, hortensioista ja talvehtineista pelargonioista.

Kylvin kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemeniä, itäminen antaa odotuttaa itseään iäisyyden.

Käsityörintamalla on ollut hyvin vaisua valmistuneiden töiden suhteen. Naapuri toi puhki kuluneet sukkansa minulle ja pyysi uusia teriä niihin. Kun ryhdyin purkamaan sukkia, huomasin myös kantapään olevan viittä vaille puhki. Kun olin purkanut varsiin asti, huomasin sukkien olevan kudotut niin harvoilla silmukoilla, että en pysty jatkamaan vaan purin sukat kokonaan.

Sain käyttää mitä vaan jämälankoja minulta löytyy ja tein sukat kokonaan uudestaan. Kierrätetyiksi jämälankasukiksi näistä tuli mielestäni pirteän keväiset! Ja kyllä, haluan kokonaan unohtaa millainen päätteleminen näissä oli.

Kevätsiivouksen tiimellyksessä poistin vaatekaapistani seitsemän vanhaa valkoista pooloa (joista osa yli 25 vuotta vanhoja, apua). Halusin yrittää hyödyntää materiaalin ja ajattelin leikata paidoista kudetta ja tehdä korin. Leikkasin kaiken käyttökelpoisen talteen ja koska ne olivat hyvin erisävyisiä valkoisia, värjäsin ne mustiksi. Leikkasin mustat trikoot kuteiksi ja aloin virkata - vain huomatakseni, että ei onnistu. Trikoo on niin vanhaa, että se on menettänyt kaiken elastisuuden! Se ei edes rullaannu venytettäessä, mutta katkeaa kyllä poikki. Viisaampi olisi tietenkin tiennyt tämän kaiken paitoja tunnustellessa, mutta en minä. Ei tullut koria, tuli iso kasa mustaa jätettä.

Olen leiponut paljon, keittänyt simaa ja tehnyt sinappia. Kyllä, olemme herkutelleet ja syöneet hyvin!

Ja olen sortunut ostamaan lisää lankaa: Louhittaren luolan Väinämöistä ja Lanitia ex Machinaa. Toinen on tietoinen hankinta lahjasukkia varten, toisen väriin vain tykästyin niin, että itsehillintä petti.

Päivät kuluu, viikot vierii ja roskia kertyy ihan älyttömästi, vaikka niitä yritänkin välttää. Huhtikuussa meidän perhe vei kierrätykseen 1.241 grammaa muovia. Suunta on ollut laskeva koko tämän alkuvuoden, mutta se on silti edelleen paljon. Ja kun sitä yrittää tosissaan vähentää, huomaa pienien asioiden ärsyttävän. Kuten tämä pieni muoviklipsi, jolla tuotelappu on kiinnitetty lankavyyhtiin. AAARGHH - niin täysin turha! Eikä sovellu edes kierrätykseen.

 
Olen jo aiemmin kertonut, kuinka vältämme karkkipussien ostamista ja karkit ostetaan irtokarkkeina. Vaan eipä sekään kovin muovitonta ole, pakkauspussit vain ovat isompia (tiedän toki, että muovijätettä syntyy näin vähemmän ja se on siksi parempi, mutta silti). Luulisi muuten, että kärryllinen karkkia on houkuttelevan näky, mutta minusta tämä on lähinnä vastenmielinen!

Ulkona on ihana auringonpaiste ja vihreän määrä lisääntyy päivä päivältä. Siitä huolimatta lupaan ensi kerralla jotain valmista!