Viikon varrelta

Viime viikolla vakuutin, että vasta kun villatakki on valmis, saan luoda silmukat uuteen työhön. Ei olisi pitänyt. Hävettää myöntää, mutta en ole kutonut villatakkiini ensimmäistäkään silmukkaa. Sen sijaan loin silmukat keskospeittoon. Ei olisi pitänyt ei, mutta halusin tehdä jotain nopeasti valmistuvaa (mistä minä muuten kertoisin teille tai näyttäisin kuvia) ja aivotonta (villatakissa pitää seuraavaksi laskea ja paljon enkä yksinkertaisesti jaksanut).

Loin vain neljä silmukkaa, joten se ei ole niin paha, eihän? Ja sain kulutettua siihen kaksi vajaata kerää lankaa: ihanaa merinoa, jolle olisi varmasti myöhemminkin löytynyt käyttöä, mutta joku pienen pieni saa valmiista peitosta varmasti enemmän iloa kuin minä olisin saanut lankakeristä. Kudoin kulmasta kulmaan aina oikeaa, joten tämä oli sopiva työ ottaa viikonlopuksi mökille mukaan. Peitolla on kokoa reilu 40 cm * 40 cm. Lahjoitan peiton @keskosillekasitoita.

Lankakorin pohjalta kaivoin keskeneräiset sukat ja kudoin ne valmiiksi. Valmiina oli puolitoista vartta, joten yhtään silmukkaa en luonut, heh. Aloitin nämä viime helmikuussa, oli jo korkea aikakin tehdä sukat valmiiksi. Päättely jää kyllä toiseen päivään ja vasta sitten saan vetää taas yhden keskeneräisen projektin yli.  Nämä keskeneräiset projektit ja niiden hallitseminen ovat minulle vaikeita. Aina on jotain, mitä haluaa ottaa välityöksi. Tai mitä pitää tehdä välityönä.

Ostamattomuus tuntuu minulle luontaiselta. Se ei tuota (ainakaan vielä) mitään ongelmia. Uusille lukijoille täsmennän, että ostamattomuus ei koske elintarvikkeita, lääkkeitä, lahjoja eikä lasten juttuja! Jouduin käymään Espoon Sellossa tässä yhtenä päivänä. Sen sijaan, että olisin halunnut shoppailla jotakin, minua ahdisti nähdä kaikki ihmiset kantamassa vihreitä muovikasseja. Samoin minua hirvitti koristeina käytetyt ilmapallot ja valtavat pinot mainosesitteitä. Miten turhaa roskaa tapahtuman päättymisen jälkeen. Eikä siitä ole kovinkaan kauaa, kun itsekin innoissani odotin Sembaloita, Hulluja Päiviä ja muita hamstraustapahtumia ja kynä kädessä luin esitteitä. En enää.

Päästyäni kotiin ryhdyin naapurin rouvan innoittamana tekemään hunajalla ja kanelilla maustettuja kuivattuja omenalastuja. Herkullinen ajatus, mutta lopputulos ei ollut minun makuun. Mies ja esikoinen kyllä tykkäsivät.

Ensimmäinen erä paloi poroksi ja kasvatti ruokahävikkiä ihan turhaan (puhumattakaan uunin kuluttamasta ylimääräisestä sähköstä!). Ruokahävikkiä on muutenkin tullut viimeisen viikon aikana luvattoman paljon. Ostin tuoretiskiltä 1,5 kiloa lohta ajatuksena tehdä keittoa ja uunilohta. Kun otin lohen jääkaapista seuraavana päivänä, se oli jo pilalla! Puolitoista kiloa kalaa biojätteeseen. Kun siihen vielä lisätään mökille jääkaappiin (josta otin virran kyllä pois päältä) unohtamani levite, juusto ja kinkkupakkaus, ei voi muuta kuin inhota itseään. Onneksi tämä on meille poikkeuksellista ja yleensä ruokahävikkiä tulee minimaalisesti.

Vaan olen minä onnistunutkin. Lapset voittivat monta vuotta sitten (mainos)repun arpajaisissa. Reppu oli täynnä Dumlea ja lapsilla riemu katossa. Se syötiin tietysti tyhjäksi ja sittemmin reppua käytettiin monet kerrat eväiden tai uimakamppeiden kuskaamiseen, riippuen mitä mökillä oli ohjelmassa.

Reppu on kulunut ja siinä on muutama reikäkin. Sille ei ole enää käyttöä reppuna (ei meille eikä kenellekään muullekaan). Jollan pressussa oli repeämä ja edellisen omistajan teippipaikkaus petti pahemman kerran. Minä purin repun ja käytin osan siitä pressun korjaamiseen. Erinomaista paikkakangasta! Nyt mietin, mitä teen lopulle repulle. Säästänkö mahdollista myöhempää paikkausta varten vai laitanko suosiolla roskiin. Kaikkea ei voi säästää materiaalin takia, mutta jotain täytyy kuitenkin olla varastossa.

Tsemppiä ostolakkoilijoille! Kutojat, nauttikaa jokaisesta silmukasta, oli työn alla mitä tahansa! Hyvää viikonloppua kaikille!