Ketjureaktio

Ompelin elokuun alussa esikoiselle kylpytakin. Tuo kylpytakki aloitti sellaisen ketjureaktion, etten olisi ihan heti uskonut. Kylpytakista jäi paljon froteisia kangassoiroja yli - niinkuin lähes aina kun ompelee jotakin. Ostolakon ansiosta säästin soirot myöhempää käyttöä varten, aiemmin olisin heittänyt ne melko surutta roskiin. Kun yhdestä toisesta projektista jäi puuvillaisia kangassoiroja yli, tiesin hetkeni koittaneen. Ompelin kestovanulappuja.

Toiselle puolelle froteeta ja toiselle puuvillakangasta. Halusin käyttää kaikki puuvillasoirot pois, joten hain vielä pari valkoista käsipyyhettä käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Pyyhkeiden pinttyneet keskikohdat jätin käyttämättä. Nämä ovat hauskan näköisiä ja vähentävät selvästi jätettä kun ei tarvitse käyttää kertakäyttöisiä vanulappuja. Hölmöintä tässä hommassa on se, että meillä ei edes käytetä vanulappuja satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta ja tammikuussa ompelin jo flanellisia vanulappuja. No, näitä voi hyvin antaa lahjaksi.

Vanulappujen ompelemisen jälkeen minulla oli taikinakulhollinen tekstiilisilppua. Melkein kolme litraa saumurin silppuamaa froteeta ja muuta kangasta.

Päätin tehdä koirille pehmoluita ja täyttää ne tuolla silpulla. Aikaisemmin olen käyttänyt leluluiden täytteenä polyester-vanua, mutta pakko myöntää, tämä on paljon ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Vintissä oli odottamassa tahriintuneet lappuhaalarishortsit (kokoa 110cm ja kun kuopuskin on jo 155cm, ne ovat odottaneet parempaa käyttöä aika pitkään) ja samaa kokoa olevat puhki kuluneet farkut (joista tosin oli enää puolikas lahje jäljellä, muun osan olen käyttänyt jo aiemmin). Kestävää mutta käytössä sopivasti pehmennyttä kangasta. Näistä sain tehtyä yhteensä 4 erikokoista luuta. Yksi jää meidän koiralle, loput menevät muille karvakuonoille.

Ostolakkoni aikana olen miettinyt paljon asioita. En siksi, että shoppailemattomuus olisi vapauttanut aikaa miettimiselle, vaan siksi, että kun kerran ryhtyy oikeasti miettimään maapallon vointia ja omaa toimintaa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, on vaikea lopettaa ja sanoa, että teen jo tarpeeksi. Ketjureaktio on alkanut ja sitä on hankala pysäyttää. Olen miettinyt esimerkiksi, että kuinka paljon minulla on oikeus tuottaa lisää tavaraa tähän maailmaan. Eikö nuokin luut olisi voinut jättää tekemättä? Kyllä ja ei. Meidän koira ei tarvitse näin montaa leluluuta ja siksi oli turhaa tehdä niin monta, mutta jos antamalla koirakaverille täysin kierrätysmateriaaleista valmistetun lahjan voi välttää yhdenkin muovikrääsän tuonnin Kiinasta, silloin niiden valmistaminen on mielestäni perusteltua.

Pohdintojeni lomassa olen kutonut villatakkiani, mutta valmista ei tunnu tulevan ei sitten millään. Tekisi mieli aloittaa jotkut sukat tai muu pienempi projekti, ihan vain siksi, että saisin puikoilta jotain valmiiksi, mutta en aio lipsua. Vasta kun villatakki on kudottu, saan luoda silmukat johonkin muuhun työhön.

Ostin 10 kiloa ruokasoodaa, kaksi viiden kilon säkkiä. Jos ostolakkoni sääntöjä tulkitaan kirjaimellisesti, olen lakkorikkuri, koska ostamani ruokasooda ei ole elintarvikekäyttöön! Samaa ainetta se on, mutta jostain syystä jotkut ovat elintarvikkeita ja toiset eivät. En tiedä miksi. Mutta, en katso rikkoneeni ostolakkoani. Jos olisin ostanut soodan pienemmissä paketeissa (huom, paketit ovat aina joko kokonaan tai osaksi muovisia), se olisi luonnollisesti elintarvike. Tämä tulee siivous ja puhdistuskäyttöön ja minusta on ehdottomasti parempi ostaa tuote paperipussissa kuin muoviin pakattuna. Yhtälailla näin vältyn ostamasta kemikaaleilla kyllästettyjä valmiita puhdistusaineita.

Sade tuo raikkautta. Nautitaan ihanista syyskeleistä!