Mökkitiemme varrella on Finnmarin tehtaanmyymälä. Ajaessani siitä ohi ajattelin, että nyt olisi hyvin aikaa käydä ostamassa kynttilöitä. Sitten muistin, että a) olen ostolakossa ja b) en todellakaan tarvitse yhtään kynttilää lisää. Asia oli sillä käsitelty enkä käynyt edes katselemassa.
Ostolakkoa helpottanee se, että tuntuu, että olen saanut uusia asioita. Minulla on siskojeni kanssa tapana lainata huonekaluja toisillemme. Kaluste, mitä ei itse tarvitse, mutta mistä ei halua luopua lopullisesti, voi mennä hoitoon toiselle. Sain anopiltani joitakin vuosia sitten kaapin, joka ei millään löytänyt sopivaa paikkaa kotoamme. Viime keväänä annoin kaapin siskolleni ja hän maalasi sen. Kun hän muutti, kaappille ei enää ollut ilaa ja se palautui meille. Maalattuna ja kunnostettuna kaappi löysi oman paikkansa meiltä (toki se odottaa vielä, että löydän juuri oikeat tavarat sen päälle, kuoleva amaryllis ei ole mitenkään silmiä hivelevä näky). Siskolle suuri kiitos kaapin kunnostamisesta!
Olen saanut myös uuden omenapuun! Vähän aikaa sitten lenkillä löysin mökkimetsästä omenapuun. Siellä se kasvaa keskellä kuusia aika kaukana yhdestäkään talosta tai toisesta omenapuusta. Se on rujo ja kärsinyt talven hakkuista, mutta ei haittaa. Olen onnellinen minun mysteeriomenapuustani! Käymme koiran kanssa aina moikkaamassa mysteeriomenapuuta lenkin jälkeen.
Mysteeriomenapuulta sain kasan ihania omenoita! Taidan tehdä näistä omenakaurapaistosta!
Lisäksi olen kasvattanut hapanjuurta koko viikon. Kirjevaa'an avulla olen tehnyt tarkkaa työtä ja seurannut ohjetta grammalleen. Juuri kupli jo mukavasti ja näytti siltä kuin ohjeen kuvissa (tässä kuvassa ei vielä kupli).
Tänään minun oli tarkoitus leipoa siihen leipää. Yritin vaivata esitaikinaa monitoimikoneella, mutta eihän siitä mitään tullut. Taikinaa oli niin vähän ettei koukku yltänyt siihen. Yritin vaivata sitä sähkövatkaimella sillä seurauksella, että taikina nousi koukkuja pitkin itse vatkaimeen asti. Lopulta otsa hiessä vaivasin taikinaa käsin. Se tuntui paksuhkolta (olisikohan kuivunut lukuisten yritysten aikana?), mutta laitoin sen silti lepäämään, kuten ohjeessa sanottiin. Siirsin esitaikinan kannuun kun ei ollut muuta sopivaa astiaa ja laitoin kannun uuniin, koska siellä on tasaisin lämpö.
Kävin katsastuttamassa auton. Kotiin palattuani aloin leipoa siemennäkkileipää seoksesta, jonka löysin kuiva-aineinventaariossa. Laitoin uunin lämpiämään ja kun uuni ilmoitti olevansa lämmin, tajusin mokkaneeni. Olin juuri paistanut esitaikinani!!! Kannu oli kuuma, mutta taikina ei tuntunut edes lämpimältä. Ajattelin, että jos nopeasti jäähdytän kannun, mitään vahinkoa ei ehkä ole tapahtunut. Paitsi että tapahtui tuplavahinko: kannu halkesi kun yritin jäähdyttää sitä kylmässä vedessä. Roskiin menivät sekä kannu että esitaikina.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin samaistuttava tuo taikinatarina :))
VastaaPoista:))
Poista