Muoviton maaliskuu

Muoviton maaliskuu on jo puolivälissä. Viime kesästä asti olen yrittänyt vähentää muovin käyttöä, tuntuu kuin kerrankin olisin aallon harjalla trendikkäiden asioiden sihteen. Tämä maaliskuu ja monen monet artikkelit muovin haitallisuudesta ovat pistäneet minutkin ajattelemaan asioita vielä enemmän.

 
Kudoin esikoiselle villasukat kuukauden teeman mukaisesti ilman muovia! Valkoisen langan ostin marraskuussa Skotlannista, se on ihanaa 100 %:sta villalankaa New Lanark Millsiltä. Epäilin langan riittävyyttä, siksi kudoin kantapäät ja kärjet nokkoskuidulla vahvistetulla Onion Nettle Sock yarnilla. Kaikki pilkut eivät ole ihan luonnonväreillä värjättyjä, mutta pidän sukista. Huomenna päättelen ne.

Kävin Menitassa ostamassa lankaa villatakkiin. Pakkasin 100 %:set alpakkalangat, joissa on vain paperivyöte ilman sen kummempia pinnoitteita, omaan kangaskassiini ja olin tyytyväinen. Kotimatkalla minua alkoi ärsyttää. Hyllyssä oli yksi kerä liian vähän. Kun myyjä kävi hakemassa lisää keriä varastosta, näin hänen ottavan sen isosta muovipussista. Ennen tätä muovitonta maaliskuuta en olisi edes kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta nyt se tuntui suorastaan pahalta. Ihana luonnonkuitu, eikö paperi ja pahvi riittäsi sen suojaksi?

Ärsytystäni lievensi sinällään pieni asia. Kummityttöni oli jättänyt minulle tervehdyksen oman latunsa viereen toivoen, että kulkisin samaa reittiä. Miten iloiseksi tämä pieni, muoviton viesti tekikään minut.

Kutomisen lisäksi olen käynyt kangasvarastojani sekä käytöstä poistettujen vaatteiden pinoani läpi ja ommellut pusseja puuvilla- ja pellavakankaista. Kuopuksen luokka kerää rahaa leirikouluun myymällä kestohedelmäpusseja ja aion lahjoitta nämä pussit tuohon keräykseen. Toki vastaavia voi ostaa kaupastakin, mutta kierrätys- tai ylijäämäkankaista ommeltuna ne ovat vielä asteen ekologisempia. Minusta tuo on aivan mahtava tempaus, näin saadaan ehkä pieni muovittoman ajatuksen siemen kylvettyä asiaa vielä ajattelemattomiin ihmisiin.

Koska ajattelemattomia ihmiset ovat. Kotikadullamme on ollut kaukolämpötyömaa käynnissä nyt toista kuukautta. Kaivannon pohjalle on heitetty putkien muoviset suojahatut, tai korkit. Tänään minua alkoi ärsyttää niin paljon, että otin yhteyttä työn teettäjään. Kaivannon ohi kulkee päivittäin hyvin paljon lapsia ja nuoria. Tällaisen roskaamisen mallinko vastuullinen toimitsija haluaa antaa tuleville polville? Hatut ovat osittain hiekan seassa, osittain putkien alla. Kun ei niitä ole ainakaan kolmeen viikkon sieltä kerätty, tuskin kerätään nytkään. Ilman muovitonta maaliskuuta en olisi tullut ottaneeksi yhteyttä ko toimitsijaan. En ole vielä saanut vastausta yhteydenottooni, mutta ole sentään tehnyt jotakin muovittomamman maailman hyväksi.

Ja olen minä aktivoitunut toisessakin asiassa! Sinällään mielenkiintoista, koska en koe olevani mikään aktivisti luonteeltani, enemmänkin hiljainen nurisija ja vaivihkaa toimija. Useamman kerran viikossa käymme lähikoirapuistossa. Minusta on tuntunut hölmöltä kerätä koiran tarpeet muovipussiin ja nostaa ne muutaman metrin päässä sijaitsevaan roskikseen. Puistoon ei ole useista pyynnöistä saatu lapiota. Niinpä minä tein viimeisestä muovimehukanisteristamme kakkalapion ja vein sen puistoon. Jäljistä päätellen sitä ovat käyttäneet muutkin kuin minä. Hyvä, jokainen käyttökerta tarkoittaa yhtä muovipussia vähemmän!

Koiratkin jättävät jälkeensä muovia. Tai no, ihmisten kanssa kaupungissa eläessään heidän tarpeidensa täyttäminen aiheuttaa muoviroskaa. Muovittoman maaliskuun aikana olen siirtynyt käyttämään kaupan perusjauhelihojen, niiden muovisiin laatikoihin pakattujen, tilalla Musti ja Mirrin muovipötköihin pakattuja "lihoja". Muovijätettä syntyy edelleen, mutta reilusti vähemmän, ja näin voin käyttää niitä eläinkunnan tuotteita, mitkä eivät sovi ihmisravinnoksi, kuten esim. kuvan broilerin sydämet.

Muovittoman maaliskuun aikana olen heittänyt roskiin viimeisen muovisen tiskiharjani ja laittanut muovinkierrätykseen viimeisen muovisen Fairy-pullon. Uudet tavat vaativat totuttelua, mutta paluuta muovilla tiskaamiseen ei ole.

Muoviton maaliskuu on hieno kampanja. Olen jatkanut (ja jatkan!) samalla tiellä kuin aiemminkin, mutta asioiden jatkuva esillä olo pistää aivot työstämään asioita entistä enemmän. Minusta tämä ei ole vaivalloista, se vaatii vain hieman aikaa ja oivalluksia sekä tietoa vaihtoehtoisista tavoista. Oletko sinä osallistunut Muoviton maaliskuu -kampanjaan jollakin tavalla?