Tunnustus

Sain New Blog Love -tunnustuksen Fannylta ja Lauralta. Suurkiitos teille!

Tunnustukseen ohjeet/säännöt ovat seuraavat:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Toivo, että tunnustuksen saajat antavat sen eteenpäin.

On vaikeaa valita vain viisi ihanaa blogia, koska joka kerta blogimaailmassa seikkaillessani törmään ihaniin blogeihin. Kaikista blogeista en löytänyt lukijamäärää, joten pahoittelut, jos jollakulla seuraavista on yli 200 lukijaa mutta minä olen olettanut väärin. Haluan antaa New Blog Love -tunnustuksen seuraaville:

Valaan villapaita
Marian huoneessa
Singerin surinaa
Räsymatto
SOL-13

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Pöllö

Koukutettu blogissa näin aivan ihanan minipöllö avaimenperän. Sellainen pöllö piti saada itsellekin, tai ainakin saada tehdä. Lankakaapilla ollessani keksin, että teen esikoiselle pöllö-kirjanmerkin, hänellä on parhaillaan Harry Potter pöllöineen luettavana (eli pöllölle oli suorastaan tarve).

Kun pöllö oli valmis, esikoinen katsoi sitä hölmistyneenä ja sanoi: "Äiti, ei Harryn pöllössä kyllä mitään raitoja ole. Se on valkoinen, mutta selässä on harmaita pilkkuja. On tää ihan suloinen, voit lähettää sen vaikka kummitytölles." Kiittämätön lapsi, ajattelin, mutta loukkaantumisen sijasta tein toisen pöllön.

Esikoinen katseli toista pöllöä hetken aikaa, ja sitten varovasti käänsi sen ympäri. Nähdessään selän harmaat pilkut hän sanoi: "Täydellinen! Ihan kuin Hedwig!"

Kumpikaan pöllöistä ei ole mielestäni täydellinen, mutta hauskoja pikkutöitä nämä kyllä ovat. Halukkaille tiedoksi, että ohje löytyy täältä .

Olen viimeisen viikon aikana saanut sydäntä lämmittäviä kommentteja, niin kauniita sanoja ja kannustavia viestejä. Kiitos kaikille kommentoijille! Uusia lukijoitakin olen saanut, lämpimästi tervetuloa. Eikä siinä vielä kaikki, olen saanut tunnustuksen ja palaan siihen mahdollisimman pian.

Aurinkoista helmikuuta!

Arvonta suoritettu

On helmikuun ensimmäinen päivä ja aika julkistaa arvonnan voittaja. Yhteensä 27 arpaa oli mukana kisaamassa blogini 2-vuotisarvonnassa. Onnetar suosi - rumpujen pärinää - Mariaa! Onneksi olkoon - ja confettisadetta! Laitathan minulle sähköpostilla osoitteesi niin laitan palkinnon tulemaan!

Basilikka, kiva kun olet liittynyt blogini lukijaksi, lämpimästi tervetuloa!

Helmikuun alku tarkoittaa minulle, että kevät on ihan kohta täällä, talvi alkaa taittua. Tulppaanit ovat kauneimmillaan. Eilen kylvin chilin siemeniä. En ole niitä koskaan kasvattanut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Nautinnollista helmikuuta kaikille!

Vielä ehtii...

... osallistua blogini 2-vuotisarvontaan! Kirjautumalla lukijaksi tai jättämällä kommentin edelliseen postaukseen olet mukana GreenGate leipäkoriliinojen ja Pandan suklaalevyn arvonnassa! Tervetuloa mukaan!

Minä olen ehtinyt maalaushommien välissä virkkaamaan. Ajattelin, että jos saan langanloppuja riittävästi kulutettua, on sitten vähemmän muutettavaa... Joopa joo. Joululomalla lainasin Melody Griffithsin kirjan "Virkkaa värikästä - 25 pikku peittoa ja liinaa". Otin talteen päivänkakkaraneliön ohjeen ajatuksena tehdä mökin terassille kesäksi oikein värikäs tyynynpäällinen. Netti on täynnä ihanan kirjavia ja värikkäitä töitä, joita ihailen, mutta silti iski epäillys.

Pidänkö sittenkään lopputuloksesta (vaikka olenkin vasta alkumetreillä)? Enkö osaa yhdistää kirkkaita värejä? Eikö varastoissani ole sopivia värejä? Vai olenko minä yksivärisempi ihminen? Vielä ehdin miettiä, miten kauheasti pääteltävää tulisi pelkästä tyynynpäällisen vaatimista nelilöistä. Saa nähdä, meneekö kaikki purkuun vai tuleeko tästä ikinä mitään.

Hyvää viikon jatkoa!

Arvonta

Blogini on 2-vuotias. Jo, tai vasta, riippuu näkökulmasta. Sen kunniaksi haluan kuitenkin järjestää arpajaiset! Palkintona on kaksi GreenGaten puuvillakankaasta ompelemaani leipäkoriliinaa sekä 130 gramman levy Pandan valkoista suklaata.

Osallistua voi tammikuun loppuun asti. Arvon ja julkistan voittajan helmikuun ensimmäisenä päivänä. Jokainen lukijaksi kirjautunut on mukana yhdellä arvalla. Osallistua voi myös kommentoimalla, yhdellä arvalla. Kirjautumalla lukijaksi ja jättämällä kommentin on siis mukana kahdella arvalla. Koska haluan (juhlimisen ja lahjomisen lisäksi) kehittää tätä blogia, on sana vapaa ja ruusut ja/tai risut tervetulleita.
 

GreenGaten leipäkoriliinat ja suklaa on pakattu silkkipaperiin. Palkinto on sidottu hamppunarulla, jonka molemmissa päissä on Linumin ruutukankaasta ompelemani pikkuiset pehmosydämet. 

Onnea arvontaan kaikille osallistujille!

Purkamista

Uutta kotia on nyt remontoitu reilu viikko. Remontoiminen on kyllä vähän harhaanjohtava termi, koska käytännössä kaikki mitä asunnossa on tehty, on ollut purkamista. Yksi jätelavallinen purkujätettä on jo viety kaatopaikalle, ja taas on asunnon lattialla toistakymmentä jätesäkillistä roskia. Työläin ja tylsin vaihe purkuhommia on sekin viittä vaille tehty - vanhojen tapettien poistaminen.

Ihan kohta alkaa uuden tekeminen: kaikkien pintojen tasoittaminen ja maalaaminen. Asunnon kunnostaminen ja tekeminen meidän näköiseksi, meidän kodiksi. Juuri nyt tuntuu vaikealta edes kuvitella, että viiden viikon kuluttua olemme muuttamassa ja tässä pitäisi olla valmis keittiö.

Asunnosta on purettu edellisen asukkaan elämä pois. Kuulostaa raadolliselta, mutta niinhän se on. On meidän perheen elämän vuoro. Työmaalla on ihana olla ja kulkea, suunnitella värejä ja sohvan paikkaa, kuunnella ääniä, jotka ovat joka talossa omanlaisensa, seurata auringon säteiden mukana muuttuvaa valoa, ja kuvitella, kuinka puolentoista kuukauden kuluttua syömme tässä lounasta (toivottavasti ruokapöydän ääressä).

Maria otti yhteyttä edellisen kirjoitukseni jälkeen ja kysyi, saisiko tehdä minulle avaimenperän. Voi kiitos, tottakai! Ja katsokaa, minkä ihanuuden posti minulle toi! Kiitos Maria! Nyt uuden kodin avaimilla on ikioma avaimenperä. Asunto on taas yhden ison askeleen lähempänä olla pelkkien kuorien sijasta Koti.

Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta. Kävijälaskuri raksuttaa koko ajan, joten kyllä täällä väkeä käy kääntymässä. Lukijoita ei silti ole liittynyt teidän uskollisten, ihanien vakilukijoiden lisäksi. Olen välillä miettinyt jopa blogini lopettamista, purkamista, ja käsieni töiden kirjaamista suljettuihin kansiin. Ehkä en sitä ainakaan vielä tee, muuten jään paitsi Marian kaltaisia blogiystäviä. Ehkäpä mieluummin järjestän arpajaiset 2-vuotiaan kunniaksi, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Avaimet

Viime vuoden lopulla myimme oman kotimme ja ostimme asunnon, josta remontoimme meille uuden kodin. Perjantaina vihdoin saimme avaimet sinne. Avaimet, jotka tavallisesti ovat vain välttämätön paha taskun pohjalla, symboloivat yhtäkkiä pääsyä uuteen maailmaan, uuteen kotiin. Miten hyvältä tuntui puristaa nyrkissä uuden kodin avaimia.

Vielä paremmalta tuntui avata uuden kodin ovi. Mennä asuntoon, kun se vihdoin oli tyhjä, eikä siellä ollut kuin me. Sai vapaasti kulkea ja arvioida edellisen asukkaan ratkaisuja, miettiä muutenkin kuin paperilla, mikä tulee minnekin, mikä vaatii remonttia ja kuka tekee mitäkin.

Avaimet tarvitsevat tietysti uuden avaimenperän, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Ristipistot, kirjailut, virkkaukset ja muut pehmeät käsityöt saavat odottaa hetken. Lähiviikkoina kaikki aika tulee menemään seinien tasoittamiseen, maalaamiseen, sähkö- ja putkimiehen ohjeistamiseen, materiaalien valintaan ja hankintaan ja lopulta pakkaamiseen ja purkamiseen. Yritän pitää mielessä, että kun stressi on pahin, pehmeä lanka muotouu silmukoiksi samalla kun ajatukset selkiytyvät ja mieli rauhoittuu.

Iloista viikon alkua!

Kolmisormilapaset

Olen kutonut itselleni lapaset. Tai oikeastaan sormikkaat. Tai jotain siltä väliltä, sorpaset tai lamikkaat... Joka tapauksessa käsineet, joissa on oma paikka peukalolle, oma paikka etusormelle ja yksi yhteinen paikka keskisormelle, nimettömälle ja pikkurillille. Kolmisormilapaset.

Minulla on Hestran lasketteluhanskat, joissa on juuri tuo sama sormijako. Niiden sisähanskat ovat kuluneet niin ohuiksi, että eivät lämmitä enää ollenkaan. Sisähanskojen tilalle kudoin näitä kummajaisia.

Jo ennen joulua kävin Villavyyhdissä. Varta vasten halusin käydä siellä, olin kuullut kaupasta hyvää. Vaan enpä taida toista kertaa mennä. Myyjää kiinnosti enemmän facebook kuin paikalla oleva asiakas, ja kun kysyin, riittääkö valitsemani lanka lapasiin, hän vastasi varman oloisesti, että kyllä riittää. Vaan eipä riittänyt.

Laskin, että vaikka olisin tehnyt tavalliset lapaset, ei silti olisi riittänyt. Lanka oli ihanaa, perulaista Frog tree Chunky Alpacaa, ehkä ihaninta mitä olen kutonut, mutta peukut jouduin jatkamaan Novitan Luxus alpacalla, kolminkertaisena, eikä lopputulos ole tietenkään yhtä pehmeä ja lämmin, mutta saa kelvata.

Itselle muistiin 4½ mm puikot ja 36 silmukkaa, langankulutus 105 grammaa. Toisten hanskojen alla käytettäväksi nämä tein, mutta ovat kyllä niin kätevät ulkona lasten kanssa, että taitaa tulla käyttöä muutenkin.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille.

Lapasia ja sukkia

Rauhallinen joulu mökillä kovien pakkasten keskellä on ohi. Lumitöitä, hiihtämistä, kynttilöitä, suklaata, yhdessäoloa. Jos vain yhden asian nostaa ylitse muiden, on se kuitenkin se, että mökkimme putket eivät jäätyneet! Syksyinen putkiremontti kannatti. Käsitöitä olen tehnyt, mutta paljoa ei ole valmistunut. Kahdet lapaset sain valmiiksi pakkasten lauhduttua.

Lapaset on kudottu langanlopuista, jotka pojat itse valitsivat. Esikoinen halusi "oranssia ja sitten tästä eteenpäin kirkasta sinistä ja tähän tän värinen raita". Novitan Nallea, Nalle aloe veraa ja yksi pieni kerä Maijaa. 3mm puikoilla varsi 42 s 1o1n, kämmen 44 s, kiilapeukalo, kulutus 46g. Kuopus valitsi ensin lankakerät ja asetteli ne sitten haluamaansa järjestykseen. Novitan Woolia, Nallea ja Nalle aloe veraa sekä joku tuntematon vihreä lanka. 3 mm puikoilla varsi 40 s 1o1n, kämmen 46 s, kiilapeukalo, kulutus 38 g.

Tykkään tehdä lapasia ja sukkia lasten toiveiden mukaisesti. Nautin katsella heitä lankavarastojeni ääressä tunnustelemassa lankoja ja miettiessä värejä. Olen päättänyt olla puuttumatta värivalintoihin, ja hyvä niin, koska viime aikoina heidän raita- ja värisilmänsä ovat olleet paljon parempia kuin minun. Sain käytettyä näihin langanloppuja, mutta edelleen niitä jäi, entistä pienempiä keriä vain.

Lapasten päättelyn jälkeen oli kiva kutoa sukat itsestään raidoittuvasta (kyllä, olen taas kerran ostanut sitä vastoin aiempia päätöksiäni). Esikoisen jalka on venähtänyt eikä mökillä ollut hänelle sopivia sukkia. En  osaa kutoa tarpeeksi kasvuvaraa, toisaalta, kun jalka kasvaa noin 3 numeroa vuodessa, miten sitä voisikaan...

Nämä olisi ollut helpot päätellä, mutta katkaisin langan heti ensimmäisen sukan päättelyn jälkeen. Virhe! Tarkistusmittaus ja huomasin sukan olevan liian lyhyt. Kärki purkuun, lisää kerroksia ja uusi päättely. Ja kaksi ylimääräistä pääteltävää... Enkö minä ikinä opi?

Sukat on kuvattu Hobitti-pelin laatikon päällä muistutuksena siitä, että joulupukki sen toi ja sitä on pelattu ahkerasti. Ihana peli! Säännöt vain ovat vaikeasti kirjoitetut (tai huonosti käännetty). Mutta myös siksi, että 7veljestä Peippo on sattumalta juuri täydellisen väristä pelin kanssa!

Hyvää joulua

Aaton aatto ilta. Yksi joulun parhaista hetkistä. Kaikki työ (ainakin melkein) on tehty, kaikki ihana on vielä edessä. Lapset ovat nukkumassa, kynttilät on sytytetty, jalassa villasukat, lasissa punaviiniä. On aika rauhoittua kaiken touhuamisen jälkeen ja alkaa nauttia.

 HYVÄÄ JOULUA!