Sinivalkoiset vuodesohvat

Siskoni osti tori.fi:stä mökilleen vuodesohvan, joka kaipasi kipeästi uutta verhoilua. Lupasin auttaa. Ikean sinivalkoruudullista kangasta oli kiva työstää, parin päivän aherruksen jälkeen sohva sai uuden ilmeen.

Vanha verhoilu oli rehellisesti sanottuna aivan kamala, niin kamala, että revin sen irti ennenkuin otin edes kuvaa sohvasta. Sellaista se on, kun vauhtiin pääsee, Päällystin vanhat napit sinisellä pellavakankaalla, ne tuovat kivasti ryhtiä sohvaan ja varmasti pitävät kankaat paremmin paikoillaan.

Selkänoja on taitettava. Tai siis avattava, riippuen siitä, käytetäänkö sitä patjana vai selkänojana. Tämän kanssa sai pähkäillä, miten ja missä järjestyksessä ompelu tulee tehdä. Viimeiset saumat ompelin käsin, päällinen ei ole irrotettava, koska sisko ei halunnut vetoketjuja.

Liekö suvussamme vuodesohvabuumi menossa vai mikä, mutta kun olin saanut siskoni ruutusohvan valmiiksi, osti serkkuni niinikään tori.fi:stä vuodesohvan. Ja pyysi minua päällystämään sen uudestaan. Sohvan päällinen oli suorastaan kuvottava, se oli rikkinäinen ja likainen. Joten ei "ennen" -kuvaa serkkunikaan sohvasta. Tässä sen sijaan lopputulos.

Tämän sohvan uudelleen päällystäminen oli hankalampi. Istuinosa on taitettava patja, mutta sellaisenaan liian lyhyt nukkumiseen. Selkänoja on sekin kaksiosainen, istuttaessa paksu ja pehmeä mutta nukuttaessa yksinkertaisena ja yksiosaisena riittävä. Ihana itävaltalaishenkinen edelweiss -kangas ei riittänyt yksistään, joten kaikki piiloon jäävät osat on päällystetty tukevalla puuvillakankaalla. Riittävästi pähkäilemistä tässäkin, sopivaa aivojumppaa sateisina kesäpäivinä. Selkänojan / viimeisen patjaosan ratkaisin ompelemalla toiseen tyynyyn taskun, jonne patjaosa laitetaan "piiloon".

Sinivalkoinen teema jatkuu meidänkin mökillä. Ei, kolmatta sohvaa en sentään yhtenä kesänä päällystänyt. Meillä on ruokailuryhmänä vanha jugendkalusto. Tuolit ovat kovat ja osin kuluneet niin, että istuminen ei ollut enää mukavaa. Linumin puuvillakankaasta ompelin irralliset istuintyynyt, pehmusteena vanulevyä. Yksinkertaista, lähinnä mekaanista ompelua, paitsi että ostin kangasta liian vähän ja jouduin osin jatkamaan paloja ja käyttämään toisella puolella jotain muuta kangasta. Samoin kävi kiinnitysnauhojen kanssa. Mutta ne ovat asioita, jotka vain minä huomaan.

Vielä on yksi sinivalkoinen projekti keskeneräisenä, esittelen sen heti kun saan sen valmiiksi. Sen jälkeen on muiden värien vuoro. Mustikoita olen kerännyt ahkerasti, vadelmia on enemmän kuin ehdin poimia. Punaisten vadelmien myötä minulla ajatukset harhailevat joulussa. Ihan älytöntä, varsinkin kun lämmin kesä on vihdoin täällä.

Virkattu apina ja melkein täydellinen päivä

Nousin aamulla tunti ennen lapsia ja sain kaikessa rauhassa juoda kahvin ja viimeistellä virkkaamani apinan. "Minttu" on iloinen ja ehtiväinen apina, joka ensi töikseen kiipesi pyykkinarulle roikkumaan.

Minttu on virkattu puuvilla- ja puuvillabambusekoitelangoista. Apina oli tilaustyö. Sain vapaat kädet toivomuksella mintunvihreä-harmaa-ruskea -värityksestä. Lahtelaisesta Pitsi ja Palmikko -liikkeestä löysin lopulta iloisen ja reippaan mintunvihreän sävyn, joka sopii mielestäni 2-vuotiaalle pojalle. Se saneli sitten loput langat. Ja aika iloinen kaverihan apinasta tuli, vai mitä mieltä sinä olet?

Mintusta tuli isompi kuin olin ajatellut, se on melkein 40 senttiä. Tähtäsin noin 30 senttiin, mutta raidoitus ja vartalon mittasuhteet kasvattivat halikaveria. Toivottavasti apina mahtuu uuden omistajansa sänkyyn eikä jää kokonsa vuoksi kotia vaille. Laihahan se on, joten ei vie liiemmalti tilaa.

Tuntuu aina hyvältä saada joku projekti päätökseen, mutta se ei vielä tee päivästä täydellistä, ei edes melkein. Sen sijaan mökkitien varrelta poimimani kanttarellit ja metsämansikat, oman puutarhan mansikat, takapihan mustikat ja ensimmäinen oma kesäkurpitsa nostattivat hymyn huulille. En tiedä, onko se jotain alkukantaista selviytymis- ja henkiinjäämistaistoa, mutta tällainen "saalis" saa minut iloiseksi.

Vaan mikä olisi tehnyt päivästä täydellisen? Se, että pojat olisivat olleet mukanani keräämässä marjoja, että olisin jaksanut vielä illalla hoitaa päivän tiskivuoren (kyllä, valitsin blogini päivittämisen tiskiharjan sijaan) ja että mies olisi ollut vapaalla töistä ja laittanut ruoat valmiiksi minun kerätessäni satoa koko perheelle. Nyt sohvalle ja puikot käteen!

Virkattu kännykkäpussi

Virkattu kännykkäpussi. Minulle itselleni! Niitä aurinkoisia kesäpäivä varten, kun päällä on taskuton hellemekko ja puhelin on silti pidettävä mukana, vaikka rannalla kun on uittamassa lapsia.

Ei mitään kummallista, kahden kerroksen raitoja kiinteitä silmukoita Blend Bamboolla. Sen verran väljyyttä, että puhelin on helppo sujauttaa pussiin ja ottaa sieltä pois. Nappipurkista yksi nappi ja sen ympärille lenkki ketjusilmukoilla pussin sulkemista varten. Koristeeksi muutama applikoitu kukkanen, laatikon pohjalta löytyi, mitäköhän varten hankittu.

Taakse ompelin klipsin, jolla pussin saa ripustettua kaulaan joko avainnauhaan tai erilliseen nyöriin (sopiva nyöri on vielä hankkimatta) mutta saapa sen sopivasti kiinnitettyä vaikka kesäkassiinkin.

Aurinkoista heinäkuuta ja herkullista marja-aikaa Sinulle!

Poikien shortsiyöpuvut

Kesän ensimmäisinä päivinä huomasin, että pojilta puuttuu sopivan kokoiset yöpuvut lyhyillä hihoilla ja lahkeilla. Mikä mainio tekosyy päästä ostamaan kuviollisia trikoita ja ompelemaan vaatteita! Helteet tulivat ja menivät ennenkuin sain valmista, mutta ei haittaa, peiton alla tarkenee lyhyemmissäkin vaatteissa sateisena kesänä!

Esikoisen lempivärit ovat keltainen ja musta, sählyjoukkueensa värit. Hashtag trikoo löytyi PaaPii Design Oy:ltä. Olisin halunnut sen kaveriksi yksiväristä mustaa, mutta sepä oli Eurokankaasta loppu. Jouduin tyytymään mustaharmaaraidalliseen, joka ommellessani muuttui mielessäni jopa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin yksivärinen. Lahkeeseen vielä pelinumero ja esikoisen yöpuku oli valmis.

Kuopus valitsi Royalkestoista löytyneen koiratrikoon kaveriksi yksivärisen turkoosin (Eurokankaasta). Minä ehdotin tummansinistä, mutta onneksi kuuntelin kuopusta. Jotta shortsit oikeasti kuuluvat paidan kanssa yhteen, applikoin lahkeeseen yhden koiran. Kuopus on onnellinen uudesta yöpuvustaan.

Resoreita en erikseen ostanut, ompelin kaulukset shortsikankaista. Tämä oli poikkeuksellisesti niitä projekteja, johon mitään ei ole kierrätetty tai kaivettu varastosta, vaan kaikki ompelulankaa myöten on ostettu!

Ompelin yöpuvut ilman kaavoja. Valitsin poikien kaapista sopivat mutta reilut paidat ja shortsit ja niitä apuna käyttäen leikkasin kankaat. Näin väljissä ja hyvin kasvuvaraa sisältävissä ompeluksissa tuo valmiiden vaatteiden kopioiminen onneksi toimii.

Oli kiva ommella vaatteita pojille. Oli palkitsevaa nähdä heidän ilmeensä kun yöpuvut olivat valmiit. Olen vuoden mittaan ehdottanut erilaisia mielestäni kivoja kankaita, mutta mikään ei ole kelvannut heille. Olen jo surkutellut, että enkö enää ikinä saa ommella omille lapsilleni mitään. Onneksi sain, ainakin vielä tämän kerran.

Lundiaa Long Island -tyyliin

Mökillä on Lundian hylly tv-tasona. Muistaakseni hylly oli alunperin lastenhuoneessa kirjahyllynä. Olen aiemminkin kertonut, kuinka osin avonainen hylly kaipasi ovia, mutta kun Lundia ei valmistanut sopivan kokoisia kuin tilauksesta, jäin odottamaan muuta ratkaisua. Ja onneksi odotin, suoranaisen neronleimauksen ja muutaman sopiva sattumuksen jälkeen tv-taso on valmis.

Siskolta jäi mökkiremontissa tarpeettomaksi noin 35 vuotta vanha reilu kaksi metriä korkea puinen Lundian säleovi. Täydellisen levyinen, joten vähän mielikuvitusta peliin ja ei kun nikkaroimaan. Tässä vaiheessa koko tv-taso oli Long Island -tyylinen vain minun haaveissani. Sahaamista, vanhojen reikien paikkaamista, hiomista, liimaamista.

Valkoinen maali saa ihmeitä aikaan! Vanhat vetimet eivät enää sopineet säleoviin, joten hankin olemassa oleviin laatikoihin ja oviin samanlaiset. Cobellosta löysin mieleiset ja juuri sopivan hintaiset.

Siskolta sain myös hyvinkin paljon kierrätetyt saranat. En ole varma, onko kysymys saranoista itsessään, onko Lundian mitoitus muuttunut vuosien varrella, vai onko ovi niin vanha, että se on kutistunut, mutta jouduin kyllä kikkailemaan, että sain ovet asettumaan kohdilleen. Kaikki nämä kikkaviitoset jäävät onneksi ovien taakse piiloon.

Pohjamaalin lisäksi kolme (vai neljä...)  kerrosta maalia ja silti puun keltaisuus meinaa paistaa läpi. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, laatikot kun olivat alunperinkin valkoiset ja niiden rinnalla maalattu puu vaikuttaa eriväriseltä. Taso oli aiemmin kahdesta Lundian pöytälevystä tehty. Vaihdoin ne yhtenäiseen liimapuulevyyn (sekin siskolta keirrätetty ;) ) ja koko kalusteen ilme rauhoittui entisestään.

Kyse on "vain" ovista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta kyllähän tähän kierrätystuunaukseen meni aikaa. Siskolle suuri kiitos ovista, levystä ja saranoista vielä tätäkin kautta! Rahaa projektiin ei niinkään mennyt, mutta aikaa. Vaan oli se hauskaakin! Vielä haluaisin virkata korin mustasta tai tumman harmaasta juuttilangasta kaukosäätimille. Sitten tämä nurkka olisi oikeasti valmis.

Mustikat alkavat olla mukavan sinisiä. Aurinkoista heinäkuuta Sinulle!

Sininen penkki

Aiemmin keväällä löysin naapurin jätelavalta kaksi valkoista terassituolia. Tuolit on nyt paikattu, hiottu ja maalattu. Ne löysivät paikkansa saunan terassilta.

Tuolit ovat täydelliset kaverit kolme vuotta sitten kuopuksen kerhon parkkipaikalla olleelta jätelavalta löydetylle siniselle penkille.

Tuolit ja penkki ovat niin samanoloiset, että uskon niiden olevan saman valmistajan tuotantoa. Kolme vuotta siihen meni, ennenkuin hassu sininen penkki löysi paikkansa ja pääsi työn alle. Mutta nyt on valmista. Pehmusteetkin! Kangas on jäänyt yli lasten huoneen verhoista noin kahdeksan vuoden takaa. Ja pehmusteet itsessään ovat lasten ensimmäisiä tyynyjä vähän pienennettynä, heh.

Maalia ja hiekkapaperia jouduin ostamaan, muuten kaikki on löydettyä, kierrätettyä tai omaa varastoa. Siihen nähden mielestäni aika hyvä lopputulos.

Mutta miksi ihmeessä puhun koko ajan sinisestä penkistä kun se ilmiselvästi on valkoinen? Siksi, että se oli alunperin sininen. Ja kolme vuotta katselin sinistä penkkiä ja mietin, mihin sininen penkki sopisi ja minkä värisen siitä tekisin. Itselle muistiin vielä kuva vaiheesta, jossa olen hionut kaiken mikä irti lähti ja vaihtanut rikkinäiset osat uusiin. Aikamoinen muodonmuutos, vai mitä?

Tänään oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Nautitaan tiedossa olevasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Minä ainakin luovun villasukista toistaiseksi!

Pärekori ja Legot

Sain anopilta ison pärekorin. Hetken mietin, mitä sillä tekisin, sen kunto kun ei ollut ihan parhaimmasta päästä.

Aika pian muistin, että mökillä lasten Legot ovat yleensä levällään parvella. Niiden säilytystä varten on kyllä olemassa muovinen Disneyn Cars -aiheinen laatikko, mutta se on auttamattomasti jäänyt pieneksi (niin kooltaan kuin teemaltaankin). Päätin yhdistää uutta ja vanhaa, laittaa kaikki muoviset Legot ihanaan vanhaan pärekoriin. Ompelin koriin vanhasta puuvillalakanasta vuorin, jotta pienimmät osat eivät putoile korin aukoista ulos.

Lakana on leikkimummoni kauan sitten nimikoima. Sanomattakin on selvää, että halusin säilyttää kauniin kirjailun. Muuten lakana oli sen verran tahriintunut, että raaskin leikata sen ja käyttää sen vuorin tekemiseen. Poistin korista ainoan jäljellä olleen kahvan, kiinnitin narun korin päätyyn. Siitä sen saa helposti vedettyä ulos sängyn alta. Tosin, joudun korottamaan sänkyä 1,5 sentillä, jotta kori mahtuu sen alle ;)

Nyt on Legoille ikioma paikkansa. Tiedä sitten, korjataanko niitä yhtään enempää paikoilleen kuin ennenkään, mutta tästä isosta korista puuttuvia osia on ainakin helppo etsiä.

Monen monta projektia on kesken, niinkuin aina kesällä. Puutarhaa, kutomista, virkkaamista, ompelua, maalausta, näpertelyä, kahvittelua, leivontaa. Aurinkoista kesän jatkoa!

Applikoidut koristetyynyt

Tilaustyönä ompelin kolme tyynynpäällistä. Sain raidallista puuvillakangasta ja valkoista pellavaa, pätkän köyttä ja pyynnön tehdä persoonalliset tyynyt Long Island -hengessä vierasmajaan. Lisäksi hankin pellavakangasta. Yhteen tyynyistä applikoin tähden, toiseen vierasmajan nimen ja kolmanteen paikan koordinaatit.

Pellavan applikoiminen pellavalle on yllättävän hankalaa. Pellavalle ominaiset paksummat langansäikeet meinaavat tehdä jäljestä väkisin epätasaista.

Raidallinen kangas tuotti ensin päänvaivaa, se oli kovin erilainen kuin pellavat. Kun keksin tehdä toiseen pellavatyynyistä tereen raitakankaasta, sain tyynyt sopimaan kaikki yhteen. Tereen ompelemisessa on omat haasteensa, mutta köyden ompeleminen käsin tyynyn reunaan vasta hidasta puuhaa onkin!

Näillä tyynyillä on tarkoitus osaltaan luoda vierasmajaan henkilökohtainen kosketus, personal touch, kuin jatkeena valokuville. Lämmintä juhannuksen odotusta Sinulle!

Vanha ja raihnainen

Viime talven kylmimpänä päivänä löysin ja pelastin poikien avustuksella järvestä jäiden keskeltä kansituolin. Kevään mittaan olen vaihtanut kaikki rikkinäiset osat - ja onnistuessani tuntenut itseni hetkellisesti mahtavan taitavaksi puusepäksi. Olen hionut tuolin, pessyt sen taas kertaalleen ja viimeiseksi käsitellyt Valtti puunsuojaöljyllä.

Kesken kunnostuksen mieheni kysyi, että tuleeko tuosta vanhasta ja raihnaisesta hänen tuolinsa. Sanoin, että tästä tulee niin hyvä tuoli, että kaikki haluavat istua siinä. Nimi jäi kuitenkin elämään. Vanha ja raihnainen on täydellinen pari meillä jo kauan olleelle toiselle kansituolille. Ilman paria se on kuitenkin jäänyt hyvin vähäiselle käytölle.

Tuolit ovat erilaiset, kyllä, mutta ei haittaa. Ompelin niihin Ikean pellavasta samanlaiset pehmusteet. Pienet tyynyt tein viimeisistä kankaanpaloista, joita jäi terassin pehmusteista. Nyt ei puutu kuin lämmin kesäilta auringonlaskuineen, pullo kuplivaa jalalliseen shamppanjacooleriin tuolien väliin ja minä mieheni kanssa nauttimassa elämästä.

Kansituoliprojekti on valmis, vaan ei tekeminen tähän lopu. Muutama viikko sitten löysin kuopuksen kanssa naapurin jätelavalta kaksi terassituolia, jotka tietenkin kaipaavat kunnostusta...

... ja onhan se kolme vuotta sitten löytämäni penkkikin vielä työn alla. Kivoja - ja hyödyllisiä - projekteja tiedossa siis. Touhukasta kesäkuuta Sinulle!

Terassin pehmusteet

Sydämellinen kiitos kaikille edellisen postauksen neuletakkiani kehuneille. Tällä kertaa en ehtinyt vastata jokaiseen henkilökohtaisesti, mutta jokaikisen olen lukenut monesti läpi ja ajatellut sen kirjoittajaa lämmöllä.

Neuletakin valmistumisen jälkeen oli kiva viettää aikaa ompelukoneen ääressä. Olen jatkanut pehmusteiden päivitystä, eli ei mitään rakettitiedettä. Mökin pehmusteiden uusimista ja vähän lisäämistä.

Olivades, Ikea ja Pentik ovat kaikki hyvin eri aikoihin ostettuja, kaikki kertaalleen käytettyjä, mutta mielestäni toimivat yhdessä aika kivasti. Ihana raikas ilme on mökin terassilla kun auringon haalistamat ja osin lintujen merkkaamat päälliset on vaihdettu "uusiin". Pentikin kukkakankaan sain käytettyä kokonaan loppuun. Ikeaa ja Olivadesia löytyy vielä pieniä suikaleita, joille niillekin on kohde mietittynä.

Virallisesti nyt on kesä, mutta tuntuu kuin kevät jatkuisi vielä. Omenapuutkin vasta aloittelevat kukintaansa. Lämpö hoi, missä olet, kaipaan sinua! Haluaisin nauttia iltapäiväkahvit terassilla auringon lämmössä.