Hyvää joulua

Aatonaattoilta. Touhukkaan päivän jälkeen lapset ovat nukkumassa ja kynttilät on sytytetty. Tästä hetkestä nautin. Mieli on levollinen ja jännittynyt samanaikaisesti.

Kuusi on koristeltu, koti siivottu, joulun ruoat pitkälti esivalmisteltu. Aamulla leivoin vielä saaristolaisleipää Hellapoliisin ohjeella. Laitoin leipäkoriin GreenGaten kankaasta ompelemani koriliinan ja pelonsekaisin tuntein odotin, että pääsin maistamaan leipää. Se oli kertakaikkisen hyvää, maistui hyvin varsinkin lapsille, mutta kaipaisi kuulemma graavia lohta kaveriksi. Huomenna sitten.

Kaikki lahjat on tehty (tai hankittu) ja paketoitu. Suunnitelmat jouluksi tehtävistä käsitöistä on nollattu, vaikka myönnettävä se on, että aika monta siirtyi ensi vuoteen. Puikot ovat joululomalla!

 

Hyvää joulua Sinulle. 

Olkoon se juuri niin iloinen, tunnelmallinen ja nautinnollinen kuin Sinä toivot.

Neljä yötä jouluun...

Enää neljä yötä jouluun. Mihin on joulukuu hävinnyt? Aloitin lahjojen ja jouluterveisten valmistamisen mielestäni erittäin hyvissä ajoin, mutta silti tuntuu, etten ole koskaan ollut näin kiireinen kuin tänä vuonna. Kummallista. Joulukortit onneksi ehtivät kuin ehtivätkin punaisessa kuoressa ajallaan postiin, alkuperäiset suunnitelmat niiden toteuttamisesta tosin lykkääntyivät ensi jouluun.

Koululaisten joululoma on alkanut ja opettajat lahjottu itse tehdyllä fudgella. Siitä on tullut meidän perheen suurinta herkkua, toivottavasti maistuu myös luokanvalvojille.

Serkkuni on siivonnut koko vuoden, tai oikeastaan käynyt läpi tavaroitaan ja hankkiutumalla eroon kaikesta, mikä ei tuota enää iloa, järjestellyt kotinsa lattiasta kattoon. Hänelle oli todella vaikea keksiä mitään joululahjaa. Onneksi muistin Kalastajan vaimon tehneen pohjallisia kutomalla huopuvista langoista "levyn" (minä kudoin 10 puikoilla Novitan Huopasta ja jotain tuntematonta villalankaa, jonka erään ystävän äiti lahjoitti pois kaappejaan siivoteessaan).

Pesun jälkeen huomasin, että käyttämäni tuntematon valkoinen villalanka, jonka piti soveltua huovuttamiseen, ei huopunutkaan. Päätin, että en anna sen haitata. Täplitin toisen puolen Lateksilla liukumisen estämiseksi.

Annoin lahjansaajalle ohjeet leikata levystä pohjalliset ja tarvittaessa huolitella ne siksakilla. Todellista tee-se-itse lahjontaa: minä tein itse ja saaja teki itse ;) Yhteistyön tuloksena syntyi varmasti lämmin lahja!

Joulusiivous on vielä alkumetreillä, viimeinen kudottava lahja puolivälissä. Neljä yötä jouluun. Nautitaan!

Taikaa ja peitetarinoita

Joulun taikaa. Se hiipii kotiin pikku hiljaa joulusuunnitelmien edetessä ja joululahjojen valmistuessa, glögiä juodessa ja kynttilöitä poltellessa, jouluradiota kuunnellessa. Nallen Taika -langasta kudoin anopille lahjaksi sukat (3mm puikoilla 64 silmukkaa). Jotain taikaa näissä on, koska ensi alkuun lanka tuntui suorastaan kamalan väriseltä. Grafiitin harmaan kanssa sukista tuli kuitenkin mielestäni iloisen värikkäät, mutta silti hillityt.

Taikaa on joulukuun aamuissakin. Silloin juon aamukahvini punaisesta Taika-mukista, muina 11 kuukautena juon sen valkoisesta.

Taikaa tarvitaan, jotta pystyy piilottamaan kaikki perheenjäsenten lahjojen tekotarpeet ja keskeneräiset työt, mutta myös oikean koon arvioimisessa, minä kun yleensä sovitan kaikkea matkan varrella. Kyllä, annan tänäkin vuonna kaikille yhden itse tekemäni lahjan, jonka olen tehnyt kaikilta piilossa, koska jos työt nähdään etukäteen, ei aatossa ole enää mitään yllätystä. Kuopukselle ompelin uuden kylpytakin. Hän oli pari kuukautta sitten valitsemassa kangasta, mutta joko hän on unohtanut sen tai diplomaattisesti jättänyt kysymättä, että milloin äiti teet mun kylpytakin valmiiksi. Peruskylpytakki perusfroteesta isoveljen takkia mallina käyttäen. Toivon kylpytakin olevan sopivan kokoinen.

Kuopuksen toivomuksesta ompelin selkään numeron 1 ja applikoin sen kullanvärisellä langalla. Valmiin takin nostin laatikkoon, jossa vielä kuukausi sitten oli ihan muuta tavaraa. Nyt laatikko on esillä makuuhuoneen lattialla, en edes yritä piilottaa sitä, koska kuopus ei todellakaan arvaa sen sisältöä.

Esikoiselle kudoin lapaset Filcolanan arwetta classicista (2½ puikoilla 54 silmukkaa). Lanka jäi yli hänen sukistaan. Kun sukat olivat hänellä ekaa kertaa jalassa, hän sanoi: "Äiti, näin pehmeitä kaikkien vaatteiden pitäisi olla." Tiesin heti, mistä langasta tekisin seuraavat lapaset. Oikeasti nämä julkisesti kudotut ja sovitetut lapaset ovat vain peitetarina niille toisille lapasille, joita kudon hänelle yön pimeinä tunteina ja joita piilottelen vaatekaappini perukoilla.

Paljon on vielä lahjakäsitöitä kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa. 13 taianomaista yötä jouluun!

Hiram esiliinat

Näin Almedahlsin Hiram-kankaan Eurokankaan palalaarissa elokuussa. Sarjakuvamaisia hauskoja kuvia valkoisella pohjalla. Pala huusi minua niin äänekkäästi, että ostin sen - tietämättä yhtään mitä siitä tekisin.

Syksyn aikana päätin, että ompelen kankaasta esiliinat kaverilleni ja hänen pienelle pojalleen. Käytin meiltä löytyviä esiliinoja malleina, tarkoista mitoista ei ole kuin pieni aavistus. Toivon tämän joululahjan tuovan saajilleen yhtä paljon iloa kuin se toi minulle pelkästään kangasta työstäessäni. Pyysin poikiani toimimaan malleina, vaikka toiselle aikuisen essu on aivan liian iso ja toiselle pienen pojan essu liian pieni.

Kangas ei ole kovin paksua, joten huolittelin reunat ihan vain kääntämällä ne. Yläreunaan ompelin lenksut ripustamista varten.

Käytin nauhoina sitä, mitä kaapista löytyi. Aikuisen esiliinaan ompelin nauhat kankaasta. Yleensä en pidä kankaan reunoista, joihin on painettu kankaan suunnittelija tai muuta vastaavaa, mutta tässä työssä halusin nimenomaan käyttää nuo tekstit.

Nämä lahjat on paketoitu ja odottavat toimittamista saajilleen. Mikä ihana tunne saada siirtää asia to do -listalta done-listalle. Keittiön puolella olen tänään tehnyt kuopuksen kanssa vanilja fudgea Dan Sukkerin nettisivuilta löytyvällä ohjeella. Maku on erinomainen, koostumus ei ole ihan sitä, mitä odotin. Mutta ei haittaa, hyvin kelpaa meidän perheelle.

Ahkeraa viikonloppua ja ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Joogasukat

Kudoin joogasukat. Ajatus niistä on pyörinyt mielessäni pidemmän aikaa, vaikka joogaa harrastava mieheni onkin ollut sitä mieltä, että mihin kummaan niitä tarvitaan. Minun mielestäni hyvä ystäväni tarvitsee tällaiset ja saa nämä jouluahjaksi.

Tein sukat Kardemumman ohjeella Austermann Step langasta. Langan väri Summer Stripes ei ole kovin jouluinen, mutta ihana piristys ulkona vallitsevaan harmauteen. Esikoisen 39 jalkaan sukat istuvat hyvin.

Kudoin sukat suurin piirtein sopivan mittaisiksi. Lankaa jäi vielä aika paljon yli, ja muistin toisen joogaa harrastavan ystäväni. Levitin langan lattialle ja laskeskelin raporttien riittävyyttä. Lisäksi pieni nöttönen yksiväristä Stepiä ja sain kuin sainkin kahdet joogasukat kudottua.

Ajattelin paketoida sukat lasipurkkeihin, mutta vasta tätä kuvaa katsoessani älysin, että purkkiiin pitää tietenkin tehdä kaunis etiketti sen sisällöstä. Meinasin sanoa, että kaksi lahjaa valmiina, mutta ei sittenkään ihan vielä.

Ihan vielä eivät onnistuneet minttusuudelmatkaan, joita yritin tehdä Leivotaan -lehden karkkikirjan ohjeella. Jotain meni vikaan ja massa jähmettyi aivan liian nopeasti. Ei tullut kauniita suukkoja, vaikka kuinka yritin asetella ne nättiin astiaan. Onneksi maku oli kohdallaan, lapset nauttivat kun saivat "hävittää minttukokkareet". Aina ei voi onnistua, onneksi on vasta joulukuun ensimmäinen päivä ja ehdin yrittää toisen jos kolmannenkin kerran.

Touhukasta joulukuuta Sinulle!

Enkelin siipien havinaa

Tein enkelin. Ihan vain siksi, etten ole sellaista pitkään aikaan tehnyt ja enkelit nyt vaan ovat suloisia. Tarkoituksena oli tehdä pieni enkeli, mutta siitä tuli yllättävän iso, 28 cm pitkä.

Villapaita ja -sukat ovat pehmeää norjalaista vauvalankaa, hame pellavaa, ja sitä koristaa isotätini perintöpitsi. Edestä enkeli näyttää pieneltä lumiprinsessalta, mutta kyllä sillä on ihan oikeat siivet.

Mietin, tekisinkö enkelille pipon tai sädekehän, mutta päädyin siihen, että kauniit pellavaiset hiukset letitettynä riittävät.

Iloista viikonloppua Sinulle!

Haluaisin viedä sut äidin karkkikauppaan

Vietin esikoisen kanssa harvinaislaatuisen äiti-poika päivän. Kävimme kahdestaan leffassa ja hampurilaisella, ostettiin irtokarkkeja, tutustuttiin Warhammer -pienoismalleihin. Kun esikoinen kysyi, mitä minä haluaisin tehdä, vastasin: "Haluaisin viedä sut äidin "karkkikauppaan". Saisit valita mitkä tahansa sukkalangat ja tekisin sulle sellaiset villasukat kuin sä haluat." Suuntasimme Snurreen ja poika valitsi keltaisen ja mustan kerän Filcolanan arwetta classicia. Minä kudoin sukat.

Vähän jouduin syömään sanojani, en tehnyt ihan sellaisia sukkia kuin poika olisi halunnut. Hän olisi halunnut, että toinen sukka on kokonaan keltainen ja toinen kokonaan musta. Minusta ne olisivat olleet liian eripariset, joten muutama raita laitettiin kumpaankin sukkaan, esikoisen hyväksynnällä kylläkin. Sukat ovat ihanan pehmeät ja mainio muisto tuosta ihanasta päivästä, jolloin saatoin antaa kaiken huomioni esikoiselle.

Tasapuolisuuden vuoksi jotain kuopuksellekin. Kudoin hänelle pari vuotta sitten koira lapaset, boston terrierit. Ne eivät oikein istu hänen käteensä, joten kudoin lisäresorit ranteisiin.

Kun sain resorit valmiiksi, ei mennyt kuin päivä kun oikean käden lapanen jäi bussiin. Itkien poika tuli kotiin ja kertoi mitä oli käynyt, kyynelet silmissä hän sopersi, että kun ne ovat ne kaikkein rakkaimmat onnenlapaset... Mitäpä sitä äiti voi muuta kuin tehdä yhden lapasen lisää. Käsialani vain on hieman löystynyt parin vuoden aikana, toivottavasti jälki tasaantuu käytössä.

Minä toivon, että ilmat viilenisivät ja saataisiin lunta!

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Punaisia ja harmaita lankoja ei tarvitse enää piilotella, koska kuukauden kuluttua on joulukalenterin toinenkin luukku avattu! Nyt saa joulun odotusta alkaa ihan oikeastikin hehkuttamaan, saahan? Lähestyvästä joulun odotuksesta innostuneena olen ommellut tonttuja!

Tonttu-ukot saivat villapaidat ihanan pehmeästä norjalaisesta vauvalangasta (vyöte ehti kyllä jo hävitä). Housut ompelin poikien käytössä pehmeiksi kuluneista sammareista. Minun mielestäni tonttuja pitää olla mukava halata tai pitää sylissä!

Tyttötontut saivat mekot, alareunaan ompelin pitsiä ;) Letit ovat pellavalankaa ja solmittu kauniilla nauhoilla.

Kaikilla tontuilla on jalassaan villasukat, kuinkas muutenkaan?

Näitä tonttuja oli ihana tehdä, vaan kyllä niissä riitti näpertelemistä. Niillä on mittaa lakin kärkeen mitattuna melkein 47 senttiä. Nämä tontut menevät lahjoina hyvin joulurakkaisiin koteihin!

Joko sinä kuulet tonttujen kuiskeen?

Rohkelikko kaulaliina

Kudoin kummipojalle joululahjaksi Rohkelikko kaulaliinan. Hän on täysin lumoutunut Harry Potterista ja Tylypahkasta, joten toivon lahjan "osuvan ja uppoavan". Kummipoika ei tiedä blogistani yhtikäs mitään, joten uskallan esitellä lahjan täällä. Tässä kuvassa on valitettavan haljut värit, alemmassa on todellisemmat.

Olen kutonut esikoiselle melko tarkkaan kaksi vuotta sitten samanlaisen huivin, joten luulin pääseväni helpolla, minulla kun oli ohje ja langan värit muistissa. Kudoin kaulaliinan tällä ohjeella, mutta langat jouduin etsimään uusiksi, Novita ei enää valmista Nallea haluamissani väreissä. Lankamaailmasta Maijasta löytyi mielestäni riittävän sopivat värit (punainen väri 209, keltainen väri 216). Kangasmerkin olen tilannut pari vuotta sitten, nyt se pääsi parhaaseen mahdolliseen käyttöön!

Mikä ihana tunne onkaan paketoida valmis lahja näin hyvissä ajoin ennen joulua! Kahden kuukauden kuluttua on aatonaattoilta. Tuntuu kovin kaukaiselta, mutta ei se ole. Joulu pyörii mielessä jo harva se päivä, vaikka ulkona on vielä täydellinen syksy ja upea ruska. Lahjoja on työn alla ja mietinnässä, ensimmäiset glögit on juotu ja piparit syöty. Tämä, tässä ja nyt, on ihanaa aikaa!

Villasukkia

Olen kutonut sukkia, niinkuin hyvin moni muukin syksyn tullen. Omassa perheessä ei ole akuuttia sukkatarvetta, joten ajattelin joulua ja kudoin pienen pieniä sukkia, punaisen ja harmaan sävyissä, ehkäpä tontuille sopivia...

Kaupasta tarttui mukaan Novitan Nostalgiaa. Se huuteli minulle lankahyllyltä, kuiskutti korvaani haluavansa sukiksi, jouluahjaksi lasten leikkimummille. Kutsu oli niin selkeä ja voimakas, että en voinut muuta kuin vastata siihen toteuttamalla toiveen. Olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikkeellä, mutta haitanneeko tuo?

Ja kun sukkia vaan on niin kiva kutoa, kaivelin laatikon pohjalta pieniä keriä Nallea ja ryhdyin toimeen. Ajattelin, että saan parit jämät käytettyä loppuun. Jaoin keriä puoliksi, mittailin ja laskin silmukoita, mutta eihän se silti mennyt niinkuin suunnittelin. Sain toki käytettyä jämät loppuun, mutta jouduin kyllä lankaostoksille ennenkuin sukat olivat valmiina ;) 

Aurinkoista viikonloppua sinulle! Minä jatkan villasukkien kutomista.