Koiralapaset ja kettusukat

Kuopus "tilasi" jo kauan aikaa sitten itselleen koiralapaset. Pitkään pyörittelin lapasia mielessäni: tehdäkö karvaiset lapaset, joissa ulkonevat korvat ja silmät, vaiko ommella koiran kuva lapasiin kiinni. Onneksi kuopus tarkensi tilaustaa: "Äiti, voitko sä kutoa ne koirat näihin lapasiin." Mitäpä sitä muuta kuin täyttämään pojan toivomusta.

Sain kulutettua tähän pitkään laatikossa odottaneen kerän Sandnes Garnin Lanettia. Sen verran kerä oli vajaa, että piti jatkaa tuntemattomalla ruskealla langalla (joka tietysti oli vähän paksumpaa ja aiheutti ongelmia kuvioita tehtäessä). Jälkikäteen ajateltuna raidat olisi pitänyt tehdä mustalla tai valkoisella, samoin terrierit olisi pitänyt olla mustat tai valkoiset. Kuopukselle lapaset kelpaavat hyvin näinkin. Ovathan ne koiralapaset. Ja vielä läppälapaset. Itselle muistiin: 2½ puikot, 52 silmukkaa, kulutus 42 grammaa. Kuvio Lanett-Klassikot ohjekirjasta, silmukoita jäljitellen.

Kun olin päässyt hyvin marinoitujen langanloppujen kulutuksessa alkuun, jatkoin kutomalla esikoiselle villasukat. Kerä oranssia Novitan Nallea on kummitellut jo pitkään korissa. Sen verran vajaa, että sukkia siitä ei sellaisenaan saanut, vähän piti jatkaa toisella langalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja tehdä sujat kärjestä aloittaen, halusin saada kerän käytettyä kokonaan. Jo alkumetreillä oli selvää, että näistä tulisi kettusukat, vai voiko tämä mielestäsi olla mikään muu kuin ketunhäntä?

Varret olisivat saanet olla vähän pidemmät, mutta vaikka käytin sukkiin viimeiset raidat Novitan Lakka Marjaretkestäkin, ei lanka riittänyt pidemmälle. Itse pidän näistä sukista. Olkoonkin langanlopuista tehdyt (voi kamala mikä päätteleminen näissä oli), mutta tällä kertaa värit ja raidoitus osuivat minun makuun kohdalleen. Itselle muistiin: Novitan Nalle, 3 mm puikot, 56 silmukkaa, kulutus 66 grammaa, kantapää 40 kerrosta kärjen jälkeen.

Ahkeraa viikonloppua ja tunnelmallisia pimeneviä iltoja Sinulle!

Kylpytakki pojalle

Esikoinen kasvoi ulos kylpytakistaan ja on ollut jo hetken aikaa ilman. Miehellä taas on kylpytakki, jota hän ei käytännössä koskaan käytä. Olin mielestäni tosi nokkela kun keksin tehdä miehen kylpytakista pojalle sopivan. Helppo ja nopea juttu, ajattelin, eihän takkia tarvitse kuin vähän kaventaa... Kyllähän sen arvaa, että homma vaati enemmän työtä kuin ihan vaan vähän kaventamista.

Kylpytakin mittasuhteet on ihan omasta päästä sovellettu. Mallina oli miehen työstettävä takki ja pojan pieneksi jäänyt. Sain hyödynnettyä hihansuiden ja etupuolen koristetikkaukset, mistä olen tyytyväinen. Kangas on niin paksua, ettei koneeni meinannut sitä kaikista kohdin ommella. Kaulus on aika avara, ekaluokkalainen kun ei vastaa mittauhteiltaan aikuista miestä, mutta kyse on kuitenkin vain kylpytakista, joten en alkanut kikkailla mitään. Frotee antaa joka tapauksessa anteeksi hyvin paljon.

Kaappini kätköistä löysin E-kirjaimen, jonka koristetikkaukset olivat juuri oikean väriset. Tämä yksi kirjain oli mielestäni se puuttuva piste iin päälle.

Yleensä en halua koristella lastemme vaatteita heidän nimikirjaimillaan (lapsilla siis eri alkukirjaimet), suurin osa kun kiertää isoveljeltä pikkuveljelle. Tässä kylpytakissa on kuitenkin niin paljon kasvuvaraa, että kuopus tulee tarvitsemaan uuden ennenkuin tämä olisi sopiva kiertoon.

Ahkeraa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Toinen kynäpurkki

Kynäpurkkitehtailu jatkuu, kuten lupailin. Tälläkin kertaa aiheena StarWars, tarkemmin sanottuna virkattu R2D2. Ajattelin tämän tekemisen olevan helpompaa kuin Yodan, mutta toisin kävi. Oikean värisen harmaan ja sinisen löytäminen oli vaikeaa eikä yksityiskohtien toteuttaminen onnistunut niinkuin olin mielessäni ajatellut. "Äiti, tää ei kyllä oo täydellinen, mutta kyllä se silti kelpaa mulle", totesi poika purkin saadessaan.

Tyhjän hernekeittopurkin päällystäminen vanhalla villasukan varrella meni jo sujuvasti, mutta amiguruminen tekeminen oli haasteellisempaa. Virkkaamista vaikeutti se, että minä sen enempää kuin pojatkaan emme löytäneet mistään lasten R2D2-figuuria. Juuri se, mikä mielestäni on se "aito" ja josta olisin halunnut ottaa mallia, on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mielestäni oikealla R2D2:lla on kolme "jalkaa", näillä löytämilläni avaimenperä ja Lego R2D2:lla on vain kaksi.

Nyt on pojilla hyvä mahdollisuus pitää ainakin kynät järjestyksessä työpöydillä, muuten kaaos taitaa olla hallitsematon. Mutta en voi syyttää heitä siitä, itsepähän näytän huonoa mallia...

Tällaiset pienet työt ovat ihania kun valmistuvat nopeasti. Syksyn myötä haluaisin silti aloittaa jonkun isomman neuleen, jota voisi jatkaa ja jatkaa miettimättä sen enempää, mitä seuraavaksi tekisin. Sitä ennen on kuitenkin tarve listalla aika monta pienempää juttua, villasukkia ja lapasia taitaa olla monella muullakin työn alla. Ja mikäpä olisi mukavampaa kuin istua sateisena syysiltana mukavassa tuolissa ja kutoa jotain pehmeää... Nautitaan siis!

Kynäpurkki

Ekaluokkalainen (ja samalla myös esikoululainen) saivat uudet koulupöydät juuri ennen koulun alkua. Yhteinen piirustuspöytä sai väistyä kahden erillisen pöydän tieltä. Samalla päättyi yhteisen autokuvioisen kynä-ämpärin aika. Oli saatava kynäpurkkeja. En kuitenkaan halunnut maksaa peltipurkeista (edes siisteistä ja kivasti maalatuista) mitään, peltipurkkeja kun on kotona jätteeksi asti. Hernekeittopurkki, idea, vähän lankaa, vanua ja mielikuvitusta ja valmista tuli: StarWars kynäpurkki.

Koko ajatus lähti siitä, kun näin täällä aivan ihanat StarWars amigurumit (ja kyllä paljon kaikkea muutakin ihanaa). Halusin tehdä Yodan, mutta en halunnut sitä nurkkiin pyörimään ilman omaa paikkaansa, toisaalta ekaluokkalaiselle pelkkä vanhalla sukan varrella päällystetty kynäpurkki olisi ehkä ollut vähän tylsä. Pidän lopputuloksesta, mielestäni se on kaikkea muuta kuin tylsä.

Purkki on päällystetty ensin vanhalla villasukan varrella. Yoda on virkattu ja täytetty vanulla ja ommeltu sitten kiinni "sukan varteen". Silmät ovat mustat lasihelmet ja suu kirjailtu muliinilangalla. Valomiekka on vanha kukkakeppi tai grillitikku, jonka väritin hopeatussilla, puuvärillä ja yliviivauskynällä. Ja voi minua hölmöä, ensin tein valomiekasta sinisen, lapset eivät voi käsittää, etten tiedä Yodan valomiekan oikeaa väriä eli vihreää, miksen katsonut vaikka kirjoitusalustasta mallia...

   
Sukan varsia on vielä yksi jäljellä ja kuopus on ilman omaa kynäpurkkia, joten jatkoa seurannee. Onneksi ainakin toistaiseksi lapset ovat iloisia tällaisista kotikutoisista äidin tekemistä jutuista.

Syksy

Syksy. Jo syyskuun toinen päivä, joten ihanaa kesää voi muistella ja nauttia sen sadosta.

Tänä kesänä olen tehnyt paljon asioita, joita en ole aiemmin edes ajatellut. Sinällään pieniä juttuja, joista ei aina ehdi blogiin kirjoittaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna kivoja kokeiluja ja jopa onnistumisia! Esimerkiksi alkukesällä keitin kuusenkerkkäsiirappia. Olin jo unohtanut sen, kunnes nyt syksyn ja flunssakauden tullen huomasin sen ihanuuden.

Tänä kesänä hullaannuin pioneihin ihan kokonaan. Tai ehkä vähän jo vuosi sitten, mutta tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa ikinä nauttia pionien kukista omalla pihallamme. Näitä haluan lisää (muutaman jakotaimen olen jo saanutkin, kiitos niistä!). Mutta vielä mahtuu. Paljon. Hyvin kukkivina, kiitos (ja toivottavasti ensi kesänä enemmän kuin kolme kukkaa...) Kesä on jo mennyt, mutta yksi kesäinen kuva sallittaneen.

Tänä kesänä olen kasvattanut porkkanoita, ensimmäistä kertaa värillisiä. Kirjavia ja siksi hauskoja. Sato on melko vaatimaton (esikoinen söi siitä puolet heti kun sain porkkanat pestyä), mutta jotain onnistumisen riemua koin näistäkin.

Ensimmäistä kertaa ikinä olen kasvattanut papuja, tietämättä yhtään, mitä pitäisi ottaa huomioon tai miten niistä pitäisi huolehtia. Olen poiminut ne talteen tietämättä, milloin ne ovat kypsiä ja valmiita. Papujenkaan suhteen ei tule ongelmia, että mihin ne kaikki saisi säilöttyä, yhdelle aterialle riittävät juuri lisukkeeksi. Avomaankurkkujakin olen kasvattanut. Ne kaksi taimea, mistä olen pitänyt hyvää huolta ja joita olen kastellut, antoivat yhden kurkun koko kesän aikana. Kolmas taimi, joka ei mahtunut kasvatuslaatikkoon ja jonka istutin vanhaan kompostiin kun en raaskinut poiskaan heittää, antoi kurkkuja niin paljon, että sain tehtyä etikkakurkkuja, minun herkkuani!

Kesä tallentuu muistoihin. Syksy saa tulla ja vallata mielen. Sato (vaikkakin vaatimaton niin silti meidän oma sato) on kerätty talteen, kohta on taas aikaa käsitöillekin. Viikonloppuna keräsin ensimmäiset puolukat. Niin kauniita, joulunpunaisia... Päätin antaa jouluajatusten odottaa vielä, nautitaan syksystä ensin!

Villasukkaterapiaa

Ensimmäinen kokonainen kouluviikko, ensimmäinen kokonainen viikko eskaria, minulla aikaa tehdä vaikka mitä. Niin sen piti olla, vaan toisin kävi. Esikoisemme kaatui potkulaudalla sillä seurauksella, että sai aivotärähdyksen (onneksi oli kypärä päässä!) ja naaman ruhjeille. Hammaskirurgi ompeli suun haavat, poisti liikkuneet maitohampaat ja kiinnitti liikkuneet etuhampaat (rautahampaita) kiskoilla jäljellä oleviin hampaisiin. Poika tulee kuntoon, onneksi, rautahampaiden kohtalo selviää vasta myöhemmin.

Vahinkoja sattuu, sille ei voi mitään. Liikkuvaisille pojille varsinkin. Yhtä pahalta se silti äitinä tuntuu, kyvyttömyys tehdä muuta kuin pitää sylissä ja lohduttaa. Ainakin minut se lamaannuttaa. Pikkuhiljaa pojan voinnin parantuessa pystyin itsekin taas tekemään asioita. Sain valmiiksi esikoisen villasukat. Värit ja niiden vuorottelu päätettiin yhdessä jo keväällä, mutta vasta nyt sain tehtyä ne valmiiksi. Todellista villasukkaterapiaa. Itselle muistiin: Novita 7 veljestä, 3½ puikot, 44 silmukkaa, koko noin 35, langankulutus 94 grammaa.

Kuopus, joka joutui olemaan mukana kun esikoista tutkittiin ja hoidettiin, tarvitsi tietenkin omat sukkansa. Tämä se vasta oli terapiaa, yksivärinen pehmeä lanka, silmukoita toisen perään, silmät lapsissa eikä neuleessa. Itselle muistiin: Novita Nalle aloe vera, 3 puikot, 52 silmukkaa, koko noin 32, langankulutus 50 grammaa.

 
Rentouttavaa viikonloppua Sinulle. Pidäthän huolen, että lapsellasi on kypärä päässä aina pyöräillessä ja potkulautaillessa!

Barbien peitto

Ensimmäinen kouluviikko takana. Ihanaa, kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. Poika on mielestäni innokkaasti, reippaasti ja tunnollisesti suoriutunut omasta osuudestaan. Itse olen käynyt varmaan kaikki mahdolliset tunteet läpi. Käsityörintamalla on ollut rauhallista, en ole osannut istua alas ja rauhoittua tekemään mitään, vaikka juuri se, paikallaan istuminen ja käsitöiden tekeminen, olisi luultavasti rentouttanut kaikkein eniten.

Pieni virkattu peitto sentään valmistui. Siskon tytölle synttärilahjaksi. Tämä on barbien kokoa, mutta sopii muillekin nukeille ja nalleille. Tähän käytin kaikki mahdolliset tyttöväriset jämälangat, mitä minulta löytyi. Koukkuna tuttu 3½.

Tämä oli kiva pikkutyö. Paitsi päättelyn osalta. Ensi kerralla pitää muistaa päätellä langat työn edetessä seuraavien kerrosten alle.

Tämä peitto oli samalla kokeilu: millaista jälkeä syntyy yksinkertaisista suorista raidoista pylväitä virkkaamalla ja miten hyvin saan eripaksuisia lankoja sopimaan keskenään yhteen. Suunnitelmissa on tehdä torkkupeitto, esikoiselle mökille. Erisävyisiä sinisiä lankoja on reilusti valmiina, lisäksi haluaisin peittoon valkoista, ja ruskeita sävyjä. Kutoen tai virkaten, sitäkään en ole vielä päättänyt. Ehkä suorilla raidoilla kuten tässä tai sitten aaltoina. Blogimaailma on täynnä toinen toistaan ihanampia peittoja, miten ihmeessä minä osaan valita sen mieleisimmän?

Wivi on liittynyt lukijoitteni joukkoon, tervetuloa mukaan! Jokainen lukija on minulle hyvin tärkeä, jokainen kommentti ilahduttaa kovasti! Rauhallista lauantai-iltaa sinulle!

Nimikoidut lautasliinat

Serkku miehineen juhlivat pronssihääpäiväänsä viikonloppuna. Kesällä juhlien kattausta läpi käytäessä kävi ilmi, että sukujen perintölautasliinoja oli kaksi liian vähän. Sain mielestäni erinomaisen ajatuksen tehdä lahjaksi puuttuvat lautasliinat. Halusin nimikoida liinat, kuten ennenkin oli tapana.

Kangas on pellavaa Eurokankaasta. Nimeilyn tein ristipistoin muliinilangalla. Mallin sovelsin Kustannus Oy Minervan Nimeilykirjasta. Kirjassa ei ole vuosilukua, mutta se on isoisoäitini peruja, joten aika vanha. Perinteistä poiketen yhdistin pronssihääparin etunimien ensimmäiset kirjaimet yhdeksi. Välillä mietin, kuinkakohan pahan etikettivirheen tein niin toimiessani, mutta sitten tuli mieleen, että niinhän kuninkaallisetkin julkaisevat hääparin nimikirjaimista tehdyn monogrammin häiden yhteydessä (vai kutsutaanko sitä silloin monogrammiksi?).

Lahjalupauksen annettuani kävi ilmi, että liinoja tarvittiinkin kuusi kahden sijaan! Meinasi tulla hoppu ja viimeiset pistot olivat pelkkää urakointia nautinnon sijaan. Valmista kuitenkin tuli!

Hääpari oli kiitollinen lahjasta. Ehkä joku päivä saan aikaiseksi tehdä nimikoidut liinat meillekin!

Huomenna on perheessämme tärkeä päivä: esikoinen aloittaa koulun ja kuopus esikoulun. Reput on pakattu, jännitys on positiivisen kutkuttavaa. Toivon heille samoin kuin kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!

Angry Birds kukkarot

Lapset ovat tänä kesänä keräänneet taskurahoja marjoja poimimalla (voiko 6- ja 7-vuotiaiden lasten kohdalla puhua taskurahoista?). Mistään suurista määristä eikä sen puoleen suurista summista ole kyse, mutta olen saanut seuraa marjametsään ja ehkä opettanut lapsille jotakin rahan arvosta. Pienet poimijat tarvitsivat kolikoilleen kukkarot, tietenkin.

Pieneksi jääneiden farkkujen lahkeisiin applikoin poikien valitsemat Angry Birds kuvat (kangasta jäi yli kypäräpusseista). Pojat saivat valita myös vetoketjut ja klipsit kierrätysvarastostani. Itse alan jo kyllästyä vihaisiin lintuihin, niitä kun on ihan kaikkialla, mutta enpä keksinyt kukkaroihin muutakaan sopivan kokoista ja lapsia miellyttävää aihetta.

Mutta miten vetoketjun ompeleminen voikin olla niin hankalaa joskus? Suorat osuuden menevät ihan ok, mutta päät ovat mielestäni erityisen vaikeat ja aiheuttavat suurta päänvaivaa minulle. Jätetäänkö ne suoriksi vai taitetaanko? Jos taitetaan niin mihin ja mistä sitten ommellaan? Osaako joku neuvoa, miten päät tulisi oikeasti ommella tällaisessa pussukassa? Tai linkittää johonkin hyvään ohjeeseen?

Omenasatomme sen sijaan ei aiheuta päänvaivaa tänä vuonna, seuraavassa kuvassa kun on koko sato. Kyllä, yksi omena, jos hyvin käy. Ehkä siitä saisi yhden muffinssin leivottua, tai jos teen oikein pieniä niin kaksi. Pihamme omenapuut ovat vielä nuoria, vanhinkin vasta 4-vuotias, viime vuonna ei tullut yhtään omenaa, joten vaikka olisin toivonut enemmän, olen tähänkin tyytyväinen. Taidan olla itsekäs ja syödä omenan ihan itse ja juuri sellaisenaan.



Herkullista sadonkorjuun aikaa Sinulle!

Kesäkassi

Jokin aika sitten sain valmiiksi kesäkassin. Toki niitä löytyy entuudestaankin, mutta mökillä ei ollut kassia, missä voisi sopivasti kuljettaa poikien uintikamppeita ja eväitä ja muuta tarpeellista kesän seikkailusta toiseen. Muiden mielestä Ikean sininen kassi olisi ollut ihan hyvä, minusta ei. Tämä on paljon parempi.

Vanhoista ruusuisista verhoista ylijäänyt kangas sai uuden elämän kesäkassina. Kantokahvat tein vanhasta harmaantuneesta köydestä, vähän rosoisuutta muuten hempeään kassiin. Pohjaan laitoin ohuen levyn (kuvassa pelkkä pahvi), vuorettomana se olisi muuten aivan liian lötkö. Kulmiin ompelin saumat, melkein kuin "valetereet" tuomaan vähän ryhtiä. Jo parin päivän jälkeen huomaan kassin olevan oikein sopiva ja erittäin tarpeellinen!

Ja katsokaa tätä, elämäni tähän asti toinen ja samalla suurin kanttarellisaalis! Kuin kultaa sateenkaaren päässä! Osan sienistä keräsin lenkillä ollessani: kyllä, huomasin tienposkessa ihania kanttarelleja enkä voinut jättää niitä, jokuhan olisi voinut viedä ne ennenkuin ehtisin hakemaan. Keräsin ne mukaan ja kourat täynnä jatkoin juoksemista (milloinkohan opin, että aina pitää olla joku pussi mukana, ikinä ei tiedä mitä löytää). Hölmöksi tunsin itseni, varsinkin kun kamala sae-, rae- ja ukkoskuuro yllätti minut. Siinä sitten yritin parhaani mukaan itse jo aivan litimärkänä suojella sieniä. Lenkki päätyi onnellisesti, pääsin kotiin ja sienet pakkaseen!

Ihanaa elokuuta kaikille!