Plääh

Pääni on tyhjä. Mikään ei oikein inspiroi. Onko viikon kuumeflunssa vienyt voimani? Vaiko poikien jatkuvalta tuntuva keskinäinen nahistelu? Onko tämä tavallista kevätväsymystä? Kaikki tuntuu vain toistavan itseään, kiertävän kehää. Kun en muutakaan keksinyt, kaivoin jämälankojani esille ja aloitin virkata afrikkalaisia kukkia. En tiedä, mitä näistä tekisin, mutta sopivan aivotonta touhua tämä on. Ja lopputulos on aina kaunis. Josko se innostus sieltä kuoriutuisi talviturkin alta.

Kuopuksen huoneeseen sain sentään verhon ommeltua. Työ odotti tekijäänsä reilu puolitoista vuotta, mutta nyt se on tehty. Laskosverho Linumin kankaasta. Koko huone on nyt paljon viihtyisämpi, ja sen pitäisi tuntua ihanalta, mutta en osaa nauttia tästäkään.

Yleensä kevät on ihanaa aikaa, uuden alkua. Siemenkylvöjä ja istutuspuuhia. Basilika on hyvässä kasvussa, mutta muuten tuntuu, ettei mikään kasva niinkuin pitäisi. Inhottaa tällainen negatiivisuus, yleensä keskityn positiivisiin asioihin ja nautin jo pienestäkin kasvusta, näen sitä sielläkin, missä sitä ei ehkä oikeasti ole, nyt tilanne on ihan päinvastoin. En meinaa tunnistaa itseäni näiden ajatusten keskellä.

Positiivisuutta ja optimismia tarvitsisin seuraavaankin työhön. Kaksi vuotta sitten aloitin palmikkoneuletakin tekemisen itselleni. Viime keväänä jatkoin työtä, ja nyt taas pari viikkoa sitten. Minua epäillyttää koko työ, olenko ehkä jo kyllästynyt siihen? Tuleeko siitä taas minulle väärän kokoinen? Päätyykö se valmiiden mutta hylättyjen töiden joukkoon? Saanko sitä edes valmiiksi?
Tavallisesti koukuttavien palmikoiden tekeminen tuntuu nyt lähinnä puurtamiselta.

Plääh. En osaa muuta sanoa. Jostain pitäisi nyt kaivaa (mieluummin saada) lisää energiaa ja innostusta. Ihana kevätaurinko ei tänä keväänä tunnu riittävän. Kaipaan jotain ihan uutta. Uusia tuulia, mitkä veisivät kokonaan mukanaan.

Penaali

Suoria lainauksia kuopuksen ja minun välisestä keskustelusta muutama viikko takaperin:
- Äiti, voisitko sä tehdä mulle uuden penaalin?
- Onko sun edellinen mennyt rikki?
- Se on ihan hyvä vielä, mutta ajattele miten paljon helpompaa mun olis käydä koulua, kun penaalissa olis paikat valmiina kynille ja ne olis siinä järjestyksessä ja kumikin olisi helppo vaan ottaa omasta kotelostaan eikä mun tarvis käyttää tunnilla aikaa tavaroiden etsimiseen?
- En tiennytkään, että teillä on tunnilla noin kova kiire (hymähdän). Minkälainen sen penaalin sitten pitäisi olla?
- Se olis niinku tän muotonen ja sit siinä olis vetoketju että se aukeais kokonaan sillai näin ja tässä olis kynät ja tässä olis kumi. Ja se vois olla vihree tai musta.

Hyvin argumentoitu, hyvin suunniteltu. Minä heltisin ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksena melkein esitettyjen toiveiden mukainen penaali.

Kannen sisäpuolella kuminauhalenkeillä paikat kynille.

Sisäpuolella heti etureunassa samoin kuminauhasta paikka kumille.

Yritin toteuttaa mahdollisimman hyvin esitetyt toiveet. Paitsi että ei tullut vihreää, koska varastostani ei löytynyt mitään sopivaa vihreää kangasta. Ompelin penaalin vanhojen farkkujen lahkeista. Sisäosan sentään vuoritin mustalla kankaalla. Alunperin yksinkertainen ajatus tuotti yllättävän paljon pohdintaa ja pähkäilyä. Vetoketju asettui kerrankin hyvin (heti ensiyrittämällä), mutta pohjassa ja kannessa tukikankaana käyttämäni kovikehuopa ei tunnu asettuvan ei sitten millään.

Valkoinen vetoketju kaipasi tuekseen vielä jotain valkoista. Eri kuva-ajatusten jälkeen päädyin applikoimaan pojan nimen kanteen. Luulisi tämän penaalin palautuvan takaisin omistajalleen, jos joskus katoaa jonnekin.

Yllättävän haastava projekti kaikkine näpertelyineen, mutta kiva sellainen. Kaikki materiaalit löytyi omasta varastosta, vetoketju ja farkku kierrätettyä. Minä näen tässä vaikka mitä virheitä, mutta kun poika on tyytyväinen ja iloinen uudesta penaalistaan, olen minäkin. 

Jäätelösukat

Iloista pääsiäistä!

Minä saan laittaa pääsiäisenä jalkaan uudet villasukkani, jotka kudoin Novitan Nallesta. 

Herkullisen keväinen Taika Jäätelö. Ei mitään kikkailuja, ei rapotin vaihtumiskohtien täsmäytystä. Vain neljä pääteltävää lankaa. Tykkään! Mieleen tulee Helsingin Jäätelötehtaan aikanaan myymä sekoitus -maku, johon oli kaavittu kaikkien melkein tyhjien jäätelöpurkkien loput. Harmi, ettei sitä enää myydä.

 

Jokin sukissa muistuttaa 80-luvusta. Ehkä tuo pastellivärien sekoitus? Hyvin karkkimaiset nämä joka tapauksessa ovat.

Ja taas kasvoi varastoni pienellä jämäkerällä pätkävärjättyä lankaa. Mitäköhän siitä keksisin? Sitä miettiessäni toivotan Sinulle Iloista Pääsiäistä! 

Vielä kerran pupuja

Virkattuja pääsiäispupuja, jotka eivät olleet suunnitelmissa, mutta kun törmäsin vastaaviin googlen kuvahaulla sanoilla crochet easter bunny, en voinut kuin ryhtyä toimeen. Pieniä, ihania, pupuja, jotka luultavasti päätyvät koristamaan meidän pääsiäispöytää.

Nämä puput sen sijaan ovat olleet suunnitelmissa jo ainakin parina pääsiäisenä.

Reilun kokoiset puput Tildan kaavoilla, kudotut paidat ja keväiset shortsit. Pupujen vartalo on pellavaa, kasvojen applikoinnit muliinilangoilla.

Paidat kudoin SandnesGarnin mini duett -langasta. Aivan mahtavan miellyttävä lanka kutoa ja niin pehmeää pintaa! Esikoisen toiveesta kumpikin sai yhden erivärisen raidan hihaansa. Niinkuin olen ennenkin todennut, lapset osaavat nämä väri- ja raitajutut!

Huomenna on palmusunnuntai, toivottavasti on paljon virpojia liikkeellä!

Niin on ollut pupumaisia juttuja viime aikoina, että ensi kerralla lupaan jotain ihan muuta.

Puputrio

Pääsiäinen lähestyy. Pastellin sävyt valtaavat mielen. Näistä innostuneena ompelin pikkuisia pupuja.

Pupuilla on mittaa käpälistä korvanpäihin vain 17 senttiä, joten tämä jos mikä oli näpertelemistä.

Pieniä tai suuria, jokaisella pupuneidillä pitää mielestäni olla kiva kesämekko. Nämä saivat kaikki erilaiset, kahden helmaan ompelin vanhoja pitsejä isotädiltäni saamista kangasnenäliinoista.

Mielestäni ihania pitsejä, jotka näin pääsevät paremmin esille!

Ompelin puput kaavalla, jonka olen itse muokannut Tildan pupujen kaavasta. Vartalo on peruspuuvillakangasta Eurokankaasta, mekkojen kankaat jotain, mitä en edes muista enää. Kirjailut muliinilangoilla.

Minä tykkään näistä! Jotenkin ihanan tyttömäiset vastapainona kahden pojan ajatusmaailmoille.

Parveke odottaa kevätsiivousta, mutta narsissit kukkivat ihanasti.

Iloista viikonloppua Sinulle!

Virkatut puput Jänö ja Jussi

Virkattu pupu valmistui viime viikolla. Koska pääsiäinen on jo ovella, se on virkattu pääsiäispupu.

Pieni neiti Jänö oli kovin yksinäinen, joten tein sille heti perään veljen, Jussin.

Blend Bamboota 3mm koukulla. Malli omasta päästä. Kehittelin tämän pari vuotta sitten tekemäni pupun ideaa eteenpäin  Inspiraatiota kuonoon otin täältä. Kivaa puuhaa, mutta yllättävän hidasta jatkuvine värinvaihtoineen ja pienine osineen. Suurempaa pintaa on suhteessa paljon sujuvampaa virkata.

Yksityiskohtia ei koskaan saa unohtaa. Pupujen kurkistaessa sohvan taakse, sain hauskan kuvan niiden hännistä. En tiedä, onko aidoilla pääsiäispupuilla häntiä, näillä sellaiset kuitenkin on.

Kolme viikkoa pääsiäiseen. Kaksi viikkoa palmusunnuntaihin. Mikä siinä on, että joulun odotuksen aloittaa aina hyvissä ajoin, mutta pääsiäinen yllättää joka vuosi? Ja juuri kun ihana aurinkoinen keli houkuttelee ulkoilemaan, löytää toinen toistaan ihanampia ideoita? Onneksi seuraava pääsiäinen on taas heti kohta vuoden kuluttua.

Onko sinulla joku pääsiäisaiheinen käsityö meneillään?

Pallotuolit

Meillä on mökillä kolme pallotuolia. Tai niin me niitä kutsumme. En ole missään nähnyt vastaavia, enkä tiedä, mikä niiden oikea nimi on. Kummalliset, hassut, raskaat, vanhat jugend-henkiset tuolit, joissa on hyvä istua! Tuolit olivat jo ukkini lapsuudessa heidän kesähuvilallaan. Minulle tunnerakkaat tuolit saivat uuden elämän kun ensin maalasin alunperin tummanvihreät puuosat mustiksi ja päällystin Linumin kankailla.

Kangasvalinta mietitytti pitkään, mutta kun näin Linumin Tropico kankaan, rohkaisin mieleni ja astuin pois omalta mukavuusalueeltani.

Mielsin kankaan musta-beige-valkoiseksi, vaikka toki myyjä puhui koko ajan grafiitin harmaasta. Vasta mustaa verhoilunauhaa kiinnittäessäni uskoin, että kyse on tosiaan tummasta harmaasta. Musta nauha ei ole paras mahdollinen, mutta en kyllä tiedä, mikä olisi ollut vähemmän huono.

Tuolit muodostavat istuinryhmän sohvapöydän toisella puolella olevan sohvan kanssa. Pöytä ei onneksi luonnossa ole niin kirkuvan värinen, kuin mitä se salamalla otetussa kuvassa näyttää. Tuolien takana oleva telkkarihylly kaipaisi kovasti ovia. Se on videoineen ja soittimineen kovin levottoman näköinen. Nyt kuviollisten tuolien kanssa ehkä vielä enemmän kuin ennen. Mutta Lundialla ei ole sopivan kokoisia ovia, joten odottelen neronleimausta asian ratkaisemiseksi.  

Tuoleja on yhteensä kolme, joista alunperin minun piti kunnostaa vain kaksi. Kun keinutuoli sai lähtöpassit takan vierestä, vapautui paikka kolmannellekin pallotuolille. Samaa kangasta ei siinä vaiheessa enää saanut koska kyllä, tämä(kin) projekti on aloitettu kankaan hankkimisella jo yli vuosi sitten. Vaan ehkä ihan hyvä niin, kolmas tuoli sai päällisen Linumin kivipestystä pellavasta. Sopii joukkoon, mutta rauhoittaa kokonaisuutta. Tuoli on vähän erillään kahdesta kuviollisesta, mutta kun mökillä on vieraita, kolmas tuoli nostetaan sohvapöydän ympärille.

Tästä projektista jäi kangasta kahden tyynyn verran yli, joista toisen esittelin viime viikolla. Tyynyt ovat nyt parvella, jossa sielläkin on yksi projekti loppumetreillä. Siitä lisää keväämmällä! Tänään oli Helsingissä ihanan aurinkoinen päivä, tuoksui ihan keväältä. Toivottavasti saamme huomennakin nauttia auringon paisteesta!

Jo vihertää

Viime keväänä taitoin anopin pihasta koreanonnenpensaasta oksan. Vesilasissa se kukki kauniisti ja alkoi kasvattaa juuria. Pienen pieni pensaan alku on selvinnyt talven yli ja aloittanut kasvukautensa. Parvekkeen sisä- ja ulko-ovien välissä on sopivan viileä paikka aloitella kasvua. Osaako joku neuvoa, pitäisikö tuota minipensasta leikata haaroittumisen edesauttamiseksi?

Ensimmäinen kattaus herneenversoja on syömistä vaille valmis. Helppoa ja maukasta! Ja niin ihanan vihreää!

Pentikin Hortensia kankaassakin on ihana keväinen, vihreän sävy. Jos olisi enemmän valoa, se näkyisi kameran läpi, mutta tähän on tyytyminen.

En raaskinut ostaa kirjailtua tyynynpäällistä, vaikka sellaisesta haaveilinkin. Tyydyin puoleen metriin kangasta, johon ompelin itse valkoisen tereen antamaan ilmettä.

Tyyny on minun itselleni ostama palkinto. Ruokapöytämme tuolit ovat odottaneet päällystämistä noin kolme (vai peräti neljä?) vuotta.

Kuuden tuolin irtohupun ompeleminen kysyi hermoja, varsinkin kun mies asiasta aina silloin tällöin muistutti. Kun vihdoin ryhdyin hommaan, hajosi ompelukone. Uuden ompelukoneen hankkimisen jälkeen kaikki koristetikkauksetkin on nyt tehty ja ruokailu taas nautinnollista. Mielestäni ansaitsin yhden koristetyynyn tästä urakasta.

Toinenkin ompelemani tyyny kukkineen muistuttaa keväästä. Kankaat ovat ylijäämiä eräästä melkein valmiista projektista, siksi toinen puoli on kuviollinen ja toinen yksivärinen.

Tähänkin ompelin tereen tuomaan ryhtiä. Tumman harmaa pellava erottaa mielestäni kivasti yksivärisen ja kuviollisen puolen.

Tereen sisälle laitoin paperikasseista talteen ottamiani nyörejä, jotka kiinnitin toisiinsa maalarinteipillä, väritys mustalla tussilla. Mitä sitä sanotaankaan, moni on kakku päältä kaunis vaan on silppua sisältä...

Vihertävää väriä löytyy tästä mökille ompelemastani pöytäliinastakin. Värit ovat jotain ihan muuta kuin mitä mökillä yleisesti ottaen on, mutta nähdessäni tämän Eurokankaan palalaarissa, en voinut vastustaa.

Loppuun vielä jotain pientä ja vihreää. Virkattu kuutio.

Kun lisäsin siihen huovasta kasvot ja ripustuslenkin, syntyi Creeper -avaimenperä. Kuopuksen mielestä hauska lisä luokkakaverin Minecraft-synttärilahjaan.

Onneksi olkoon, olet selvinnyt pitkän postauksen loppuun asti. Aurinkoista maaliskuuta ja kevään odotusta Sinulle!

Jätskirahakukkaro

Viime päivien harmauden keskellä halusin työstää kirkkaita, keväisiä värejä. Ja puuvillalankaa. Syntyi virkattu pussukka (joka kaipaisi kyllä vielä vähän silitystä).

Tai siis jätskirahakukkaro! Voin kuvitella helteisen kesäpäivän, kun pyöräretkelle ei halua ottaa koko lompakkoa mukaan, vain pankkikortin tai vähän käteistä jätskikioskia varten. Sellainen käyttö mielessä koukutin BlendBamboota 3 koukulla.

Kiinteillä silmukoilla pinnasta tuli niin tiivis, että päätin jättää vuorin pois. Toisaalta, ei minulla olisi ollut mitään väreihin sopivaa kangastakaan. Vetoketjun ompelinkin sitten yhteensä kolme kertaa!

Ensimmäisen vetoketjun ommeltuani näin valmiissa työssä yhden langanpätkän. Ajattelin vain nyppästä sen pois. Virhe!!! Koko vetoketju purkautui, sen hammastus irtosi! Joskus vetoketjut eivät kestä toista elämää. Toisella kerralla otin varastostani piilovetoketjun, ainoan jäljellä olevan valkoisen ketjun. Kun olin ommellut sen kiinni, huomasin, että se ei toimi näin pienessä työssä. Eurokankaasta kävin ostamassa uuden vetoketjun. Tälläkin kertaa kolmas kerta toden sanoo. Nyt on hyvä ja kestävä vetoketju.

Tämä oli kiva pieni välityö. Ostin varmuudeksi muutaman ylimääräisen vetoketjun, jos vaikka tekisin muutaman lisää.