Lankoja

Vuotuinen lankainventaari on antanut tänä vuonna odottaa itseään. Ei ole ollut inspiraatiota eikä sopivaa hetkeä sen tekemiseen. Nyt aloitin kevätsiivouksen lankalaatikostani! Minulla on 2018 grammaa puuvillalankoja, ohuita villalankoja 793 grammaa, Nallea ja vastaavia 1374 grammaa sekä 7Veljestä ja vastaavia 3467 grammaa. Tällaisia peruslankoja on siis yhteensä 7652 grammaa. Ei mikään tolkuton perusvarasto, mielestäni.

Mutta sehän ei tietenkään ole koko totuus. Lisäksi minulla on sekalainen kasa juuttilankaa, kalastajanlankaa ja muita tuntemattomia luonnonkuituja. Näitä en edes punninnut.

"Peruslankojen" saldossa ei tietenkään ole mukana ne 250 grammaa, jotka on vielä kutomatta harmaaseen torkkupeittoon...

... eikä ne 500 grammaa, joista on tulossa minulle kesäneule ja jotka on melkein kokonaan kutomatta. Ollut jo kohta vuoden.

Mukana "peruslangoissa" ei ole myöskääm me 550 grammaa Rowanin Denimiä, joista on pitänyt tulla neule esikoiselle jo viiden vuoden ajan... Tai 100 grammaa Rowanin Felted tweediä, joista minulla ei ole aavistustakaan, mitä tekisin. Anoppi siivosi omia kaappejaan ja lahjoitti minulle 871 grammaa Cataniaa.

Anopilta sain myös 408 grammaa Novitan puuvillaista Alabamaa ja Jamaicaa.

Kaiken kaikkiaan minulla on melkein 11 kiloa lankaa. Vuodessa lankavarastoni on pulskistunut huomattavasti. Sinällään outoa, koska mielestäni olen kuluttanut lankaa hyvinkin ahkerasti. Toki olen sitä myös ostanut, mutta en mitään suuria määriä, ainakaan kerralla. Olen iloinen kaikista langoistani, toki muutamasta kerästä voisin ehkä luopua, mutta uskon, että kaikki tulee joskus käytettyä. Ja nehän säilyvät kyllä. Uusimpien lankojeni eli pääasiassa tummansinisen Catanian ja Alabaman/Jamaican suhteen en tiedä, mitä niistä tekisin. Tyynynpäällinen tai vauvan kesätorkkupeitto ovat ainoat, mitä minulle tulee mieleen. Mitä sinä tekisit niistä?

Benjamin pupu ja kutsu pääsiäismarkkinoille

Benjamin pupu on ollut valmiina muutaman päivän, mutta sopivaa hetkeä tai inspiraatiota kuvaamiseen ei ole tullut vastaan. Olen ommellut, virkannut ja väkertänyt, mutta aikaa blogimaailmalle ei ole ollut. Sen pidemmittä puheitta, saanko esitellä: Benjamin!

Tämä pupu on ollut want to do -listallani jo useampana keväänä. Lankana Regian Angora Merino, puikot 2½. Malli on jostain englanninkielisestä kirjasta, jonka nimeä tai tekijää minulla ei harmikseni ole enää muistissa. Jos joku tunnistaa pupun, mielelläni lisäisin nuo tiedot tänne. Pituutta Benjaminilla on noin 25 cm, ja kuten näette, oikean pupun tavoin sillä on pikkuinen töpöhäntä.

Tassun pohjat tein poikien vanhojen sammareiden takataskuista, ihanan pehmeäksi kulunutta kangasta. Muut yksityiskohdat ompelin tuntemattomalla, mutta sopivan värisellä, langalla.

Kaiken kaikkiaan Benjaminista tuli ihanan pehmeä ja halittava kaveri.

Olen tehnyt käsitöitä viime viikkoina paljon enemmänkin kuin tämän yhden pupun verran. Kuten alussa totesin, olen ommellut, kutonut, virkannut ja ahertanut pienten yksityiskohtien parissa. Pääsiäinen ja kevät mielessä olen valmistautunut sunnuntaina järjestettäviin Kahvila Leivintuvan pääsiäismarkkinoihin, Jännittyneenä, mutta positiivisin odotuksin, suuntaan Hämeenlinnaan Benjaminin ja muiden pupujeni kanssa. Toivottavasti näen Sinutkin siellä!

Aurinkoista viikonloppua!

Pupuarmeija

Maaliskuu alkoi iäisyys sitten ja pääsiäinen on ihan kohta täällä! Kevätaurinko on hellinnyt useampana päivänä ja ulkona pärjää jo tennareilla. Ihana kevät! Ehkäpä juuri kevät sai valikoimaan lankakorista vaaleita pastellisävyjä ja virkkaamaan pääsiäispupuja.

Samaisia pupuja tein vuosi sittenkin, mutta ei kai näihin pikkuisiin suloisuuksiin voi kyllästyä.

Vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen ja beigeen. BlendBamboosta löytyy värejä mistä valita ;)

Lopulta pupuja syntyi pienen armeijan verran.

Aurinkoista viikonloppua!

Rohkelikko villapaita

Ensi alkuun kiitos kaikille edellisen postauksen mäyräkoiria kehuneille. Jokainen kommentti lämmittää sydäntäni, vaikka en ole ehtinyt niihin vastaamaankaan. Kaikki liikenevä aika on mennyt kutoessa esikoiselle Harry Potter -villapaitaa.

Kudoin villapaidan Tylypahkan koulupaitoja mukaillen, joihin taas on haettu inspiraatiota englantilaisista koulupaidoista. Mallia etsiessäni opin, että kahdessa ensimmäisessä elokuvassa paidat olivat vaaleamman harmaita ja tupien tunnusraidat ovat kauluksen resorissa. Azkabanin vangissa ja sitä myöhemmissä harmaa on hyvin tumma ja tupavärit helmassa ja hihansuissa. Minä toteutin raidat 3-5-3 kerroksilla.

Tämä oli kiva työ. Esikoinen ei ole suostunut pitämään villapaitoja varmaan kuuteen vuoteen. Olin erittäin iloisesti hämmästynyt, kun näytin pojalle villapaidan kuvaa ja kysyessäni, haluaisiko hän tuollaisen, sain viipymättä vastauksen kyllä. Äkkiä lankakauppaan (Snurre) ja silmukat puikoille. Itselle muistiin: 2½ mm puikot, lanka Filcolanan arwetta classic, kulutus 331 grammaa (reilusti kasvuvaraa 150 senttiselle pojalle).

Siinä tohinassa en ehtinyt etsiä mallia. Laskin silmukat samasta langasta kutomistani villasukista pojalle sopivaa paitaa mittana käyttäen. Munkilla homma onnistui! Monen monta sovitusta tarvittiin, mutta purkaa ei tarvinnut.

Kaulus ei kestä lähempää tutkailua, mutta kukapa kävisi lapsen villapaidan kaulusta suurennuslasilla tarkastelemassakaan? Muuten paidasta tuli mielestäni sopiva, hihoissa ja helmassa on aika reilusti kasvuvaraa.

Esikoinen rakastaa paitaansa ja pukee sen hampaiden pesun ajaksi yöpuvunkin päälle. Minä rakastan esikoistani tuon takia taas vähän enemmän.

Kuvat ovat surkeita ja poseerausasennoissa olisi parantamisen varaa, mutta minä olen tyytyväinen lopputulokseen. Aurinkoista maaliskuuta!

Mäyräkoirien V-pentue

Aina silloin tällöin sitä vähän innostuu jostakin. Tällä kertaa minä innostuin virkkaamaan mäyräkoiria. Samoja koiria olen toki tehnyt aiemminkin, mutta kun näitä kysellään aina silloin tällöin ja kun näitä vaan on niin kiva tehdä ja kun aina löytyy uusia kivoja väriyhdistelmiä ja.... Syntyi V-pentue. 

Vilinää ja vilskettä, häntien huisketta.

Nämä pennut etsivät rakastavaa kotia! Jos sinä haluaisit adoptoida jonkun pennuista, laitathan minulle viestiä osoitteeseen variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Veera

+ Voro

+ Viima

+ Vertti

= pentuhärdelli!

Ja tämä oli vain jälkisoitto tammikuussa tilaustyönä tekemilleni kahdelle pennulle.

Söpöä viikonloppua!

Mintunvihreä viirinauha

Sain pyynnön tehdä nimikoidun viirinauhan pojan 1-vuotissynttäreille. Toiveina oli vaalean-/mintunvihreää, harmaata ja beigeä, värikästä mutta samalla harmonista. Ihana tilaus, en ole pitkään aikaan tehnyt yhtään viirinauhaa!

Vaaleanvihreä täsmentyi kangasmallien myötä lähinnä poissuljennalla mintunvihreäksi. Mintunvihreä taas osoittautui vaikeaksi kankaaksi löytää. Eurokankaassa ei ollut mitään mintunvihreää. Eri sävyisiä turkooseja, kivoja mutta liian kirkkaita vihreitä, vaaleansinisiä, mutta ei mitään mintunvihreää. GreenGaten mallistosta löytyi kauniita mintunvihreitä kuoseja, ja kotoa löytyi mintunvihreää pellavaa (kangas, jonka ostin viime toukokuussa tarkoituksena ommella itselleni mekko).

Viirinauhassa ei tarvitse olla paljon väriä kun se jo leimautuu tietyn väriseksi. Lopputulos onnistui mielestäni hyvin: mintunvihreää, beigeä ja harmaata, värikäs mutta harmoninen. Sopiva 1-vuotiaalle pojalle olematta liian hempeä. Minulle tämä viirinauha toi keväisen mielen!

Sydämellistä ystävänpäiväviikonloppua!

Rohkelikko kaulaliina ja lapaset

Harry Potter. Mahtava tarina velhomaailmasta, hienosti luotu Tylypahka tupineen ja näiden "koodiväreineen". Arvaatte varmaan, että ilahduin saadessani pyynnön tehdä Rohkelikko kaulaliinan ja lapaset 9-vuotiaalle tytölle.

Kaulaliina on aavistuksen sovellettu: siinä on Tylypahkan kangasmerkki Rohkelikko merkin sijasta. Kaulaliinan värit ovat kuitenkin hyvin Rohkelikkoa, joten ehkä tarkkaavainen, hyvällä mielikuvituksella varustettu katsoja ymmärtää lajitteluhatun tunnistaneen Tylypahkan tulevan rehtorin rohkelikkojen joukosta.

Lapasten mallia mietin pitkään. Googlettamalla löysin toinen toistaan hienompia kirjoneulelapasia, yleinen oli myös kolmannesta kirjasta/elokuvasta eteenpäin sovellettu kapeiden raitojen yhdistelmä. Halusin lapasten sopivan kaulaliinan kanssa yhteen, joten tyydyin paksuihin raitoihin. Ensin kudoin peukaloihinkin keltaisen raidan, mutta kokopunainen miellyttin enemmän silmääni. Toivon, että näillä lapasilla saa hyvän otteen taikasauvasta.

Tämä oli erittäin mieluisa tilaustyö, yhtä mieluisa kuin tämänpäiväinen iltapala: laskiaispulla. Iloista laskiaista!

Umaru hupullinen viitta

Siskon tyttö täytti 17 vuotta. Tuo pieni tyttö, joka aikoinaan teki minusta tädin! Tyttö on aina kulkenut omia polkujaan ja kulkee varmasti jatkossakin. Omaperäinen oli hänen lahjatoiveensakin: hupullinen viitta mallia Umaru. Sain kuvan amazon.comissa myytävänä olevasta viitasta, mutta aikataulu ei antanut myöten sen tilaamiseen. Yhden kuvan perusteella ryhdyin toteuttamaan tytön toivetta.

Ensin piti löytää murrettua oranssia fleece-kangasta. Kangastukusta Hyvinkäältä löytyi, ja sain sen nopeasti heti seuraavana päivänä (ajoin hakemaan sitä). Joskus aikataulut ovat tiukkoja eikä ole aikaa odottaa Matkahuoltoa tai muita kuljetuksia ; ) Ajomatkan aikana ehdin mietiskellä, miten viitan toteuttaisin.

Aika monta sovitusta tein itselleni ja esikoiselle. Vaikka malli sinällään on hyvinkin yksinkertainen, piti siitä saada niin sopiva, että sitä voi oikeasti käyttää. En ole ennen päällystänyt metallinappia fleecellä. enkä kyllä ommellut hamsterin korviakaan. Hupun ja viitan sauman piilotin nauhan taakse, samalla sain ripustuslenkin ommeltua viittaan. Mielenkiintoinen projekti, sain pyöritellä kangaspaloja, pähkäillä ja löytää ratkaisuja kysymyksiin!

Animet ovat minulle melkeinpä tuntemattomia, mutta jotain taisin tehdä oikein: siskon tyttö oli niin tyytyväinen lahjaansa, että istui koko loppuillan viitta päällään. Parempaa kiitosta ei tekijä voi toivoa.

Loppuun vielä itselle muistiin yksi kuva viitasta takaa päin.

Mielenkiintoista helmikuuta kaikille!

Happy boxers

Happy socks - iloiset sukat. Tunnetteko? Niitä iloisen kirjavia hassuja sukkia, joita tällä hetkellä näkee siellä täällä? Niitä ajattelin, kun ryhdyin ompelemaan pojille kalsareita. Mutta iloiset kalsarit ei kuulosta yhtään niin kivalta kuin happy boxers, joten happy boxers it is.

Kierrätämme melkein kaikki vaatteet isoveljeltä pikkuveljelle, mutta kalsareiden osalta hyväksyin kuopuksen ilmoituksen, että "minähän en toisen vanhoja kalsareita jalkaani pistä". Olo oli kuin tehdastyöläisellä kun leikkasin ja ompelin kahdelle pojalle alushousuja. Kivaa oli ommella pitkästä aikaa, ja täytyy myöntää, syntyi jotain erittäin hyödyllistä ja tarpeellista!

Ostin Eurokankaasta 1,5 metriä trikoota ajatuksena, että tästähän syntyy pöksyt jos toisetkin. Ihan niin riittoisaa kangas ei kuitenkaan ollut. Kaivoin vanhoja varastoja, käytin kaikkia mahdollisia tilkkuja ja jämäpaloja, leikkasin kaksi pieneksi jäänyttä t-paitaakin. Mielestäni syntyi happy boxers!

Kuopuksen mielestä tein sirkushousuja, esikoinen sen sijaan oli ikionnellinen, kun hänen lempikankaastaan syntyi melkein kokonaiset boxerit. Kierrätetty kuminauha oli piste iin päälle!

Piirsin kaavan pari vuotta sitten P.OP in boxereita mukaillen. Tein sillä kuopuksen housut,kaavaa suurentamalla sain tehtyä esikoiselle. Poikien alusvaatelaatikot ovat hetkeksi aikaa täytetyt.

Vieläkin jäi entistä pienempiä jämäpaloja trikoota. Mitäköhän niistä tekisin?

Koiratuoli

Kuopuksen huoneessa on kaksi ja puoli vuotta ollut hänen isoisotätinsä vanha tuoli. Tuolin päällinen on ollut vanha ja ruma ja siksi peitettynä viltillä. Paljon tuolissa on kyllä istuttu, joten siitä ei haluttu luopua. Syyskuussa näin Eurokankaassa ihanaa koirakangasta. Onneksi kuopus tykästyi kankaaseen yhtä paljon kuin minä ja hyväksyi ehdotukseni tuolin päällystämisestä kyseisellä kankaalla. Vihdoin sain verhoilun valmiiksi ja pakko sanoa, kannatti odottaa juuri tämän kankaan löytymistä.

Tuoli oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut, jouduin sitomaan jousetkin uudestaan kiinni. Ja verhoilu oli hankalampaa kuin olin kuvitellut. Toisaalta, vasta kun purkaa vanhan päällisen näkee kunnolla, miten työ on toteutettu. Paljon oli kankaan päältä ommeltuja saumoja, toteutin ne samalla tavoin kuin alkuperäiset.

Alkuperäisessä tuolissa oli paljon nappeja sekä istuin- että selkäosassa. Tuoli on vähän kovera, joten napeilla kankaan saisi varmasti istumaan napakammin, mutta en halunnut nappeja sotkemaan kankaan kuvioita. Vähän kangas jää joissain kohdissa ryppyyn, toivon sen asettuvan käytössä.

Tämä koirakangas on ehkä kaikkein oudoin kangas, mitä olen koskaan ostanut. Voisin jopa sanoa, että rohkea valinta, reilusti minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta silti, minä tykkään lopputuloksesta! Tottakai aina voi jäädä jossittelemaan kuvioiden sijaintia, asettelua tuolissa, mutta yritän olla tekemättä niin. Tuoli on paikoillaan kuopuksen huoneessa, työpöydän vieressä. Selvästi yksi kuopuksen lempipaikkoja.

Loppuun vielä kuva tuolista ennen käsittelyyni pääsyä. Jos joku osaa sanoa, miltä vuosikymmeneltä tuoli on tai kertoa jotain tarkempaa tuolista (valmistajaa, suunnittelijaa), kuulisin mielelläni.

Ja toinen kuva siitä vaiheesta kun kaikki oli purettu ja irrotettu, kun epäusko meinasi vallata mielen ja oma visio oli valovuosien päässä.

Mukavaa viikon jatkoa!