The Liebster Award

Sain ja tartuin haasteeseen, johon Täti turkoosin inspis minut haastoi.

Haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä pienemmille blogeille ja haastaa mukaan alle tuhannen lukijan blogeja. Se keneltä haasteen saat, on keksinyt itse 11 kysymystä ja vastaavasti sinä keksit 11 kysymystä niille joille haasteen laitat eteenpäin. 

1. Miksi bloggaat?
Blogini on päiväkirja tekemistäni töistä. Mutta koko blogimaailma on täynnä inspiraatiota, kannustusta ja ihania ihmisiä.

2. Lempi vuodenaika?
Ehdottomasti kevät. Silloin on lasteni syntymäpäivät, äitienpäivä. Lukukausi loppumaisillaan ja kesäloma ihan nurkan takana. Pulleita silmuja, kylvöjä, sirkkalehtien jälkeen ensimmäisiä oikeita lehtiä, nuppuja. Koko kesä valoineen ja lämpöineen on vielä edessä ja ajatuksissa kaikki suunnitelmat hyvinkin mahdollisia.

3. Paras kirpparilöytö?
Paras kirpparilöytäni ei varsinaisesti ole kirpparilöytö ollenkaan. Viime kesänä kävin Lahdessa Arjen aarteet -kirpparilla ja näin peltisen teerasian. Meinasin jo ostaa rasian, koska se herätti voimakkaita tunteita. Muistin, kuika lapsena kävimme isotätini mökillä lauantaiaamuisin kysymässä, onko kukko kiekunut. Yleensä se oli kiekunut, jättänyt muutaman karkin minun ja siskojeni nimillä varustettuihin peltisiin teerasioihin. Kiss kissejä, jääkarhukarkkeja, omareita tai kettukarkkeja. Kerroin siskolleni nähneeni kirpparilla samanoloisen rasian mutta jättäneeni sen sinne, koska ei se ollut aito ja alkuperäinen. Siskoni yllätti minut täysin. Hän sanoi, että hänellä on tuo kaipaamani rasia ja antoi sen minulle. Kiitos, siskoni! Pieni, hassu rasia, jonka pohjassa edelleen lukee nimeni, on nyt mökillä yöpöydälläni muistuttamasta isotädistäni ja hassusta kukosta, joka kesäisin kiekui lauantaiaamuisin.

4. Ällöttävintä mitä olet nähnyt kirpparilla myytävän?

En nauti kirppareilla kiertelystä. Minua ahdistaa kaikki se tavaramäärä, mitä siellä on tarjolla. Siksi en osaa lähteä yksilöimään yhtä tiettyä ällöttävintä asiaa, mitä olisin siellä nähnyt.

5. Unelmoitko, mistä?
Ehdottomasti, sillä ilman unelmia ihminen kuolee. Unelmoin sujuvasta, hyväntuulisesta arjesta. Unelmoin matkasta Englantiin, ehkä Downton Abbeyn kuvauspaikalle ja ratsastamisesta nummilla, yöpymisestä linnassa tai kartanossa. Unelmoin elämästä käsityöläisenä. Unelmoin omasta kasvihuoneesta. Unelmoin päivästä, jolloin blogillani olisi tuhat lukijaa, tai edes sata...  

6. Oletko koskaan eksynyt?
En muista koskaan konkreettisesti eksyneeni. Luen karttaa aika sujuvasti, lisäksi minulla on hyvä suuntavaisto. Omassa elämässäni olen sen sijaan joskus ollut hyvinkin hukassa.

7. Kaupunki vai maaseutu?
Sekä että! Asumme kaupungissa pienkerrostalossa ja nautin lasten lyhyestä koulumatkasta ja palveluiden läheisyydestä. Toisaalta, en ole koskaan asunut oikeasti maalla, en ole koskaan edes hyppinyt heinäkasassa, joten en tiedä, millaista se olisi. Minulle maaseutu on mökkeilyä, ja sellaisesta nautin ehdottomasti.

8. Kuinka rentoudut?
Mieluiten vaahtokylvyssä, lasi punaviiniä kaverina. 

9. Oletko maistanut mykysoppaa? Mitäs pidät siitä?
Tietääkseni en ole maistanut. Mitä se on?

10. Paras tapa lomailla?
Yhdessä perheen kanssa. Sopivassa suhteessa aktiviteetteja, rentoutumista, kulttuuria, "luksusta".

11. Lempikorusi?
Vihkisormukseni. Se on aina sormessani. Muuten käytän koruja vain harvakseltaan. Keskimmäinen kivi on mummiltani ylioppilaslahjaksi saamastani hänen vanhasta sormuksestaan, viereiset kivet mies antoi minulle 10-vuotishääpäivälahjaksi. Elämäni.

Sitten kysymyksiin.
1. Paras lapsuusmuistosi?
2. Lempimateriaalisi?
3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi?
4. Mieluisin urheilulaji?
5. Mikä on oudoin/erikoisin tapasi?
6. Mistä haaveilet?
7. Saavutus, josta olet eniten ylpeä?
8. Neula, puikot vai virkkuukoukku?
9. Inhottavin ja mieluisin kotityö?
10. Paljonko noin suurinpiirtein sinulla on lankaa?
11. Lempijäätelösi?

Haasteen heitän:

Vinksallaan
Kerroksia
Neulovat nakit
Purkautuu

Olen iloinen, jos otatte haasteen vastaan!

Ihanaa toukokuuta Sinulle!

Parvekkeen pehmusteiden päivitys

Parvekkeemme kaipasi kasvojen kohotusta. Siitä ei ole kuin kaksi vuotta kun ahersin parvekkeemme kanssa ja kunnostin vanhoja kalusteita. Täällä voit käydä katsomassa millaiselta siellä silloin näytti. Kalusteet ovat edelleen ihan hyvät, mutta parveke on lounaaseen ja aurinko on polttanut kaikki tekstiilit inhottavan näköisiksi. Ostin 90 cm Linumin raidallista puuvillakangasta ajatuksena, että päällystän pahimmin kärähtäneet pehmusteet uudelleen, ompelen loppukankaasta ehkä tyynyn.

Päästyäni kotiin olivat suunnitelmat jo muuttuneet. Päätinkin päällystää kaikki pehmusteet samalla kankaalla. Tämä kangas ja sen värimaailma ei ollut se, mitä lähdin hakemaan. Mielessäni oli ihan jotain muuta, mutta tämä kutsui minua, äänekkäästi. Vähän kikkailua kehiin ja kangas riitti juuri ja juuri kaikkiin pehmusteisiin.

Kaikki pehmusteet ovat nyt samanlaiset ja minä olen tyytyväinen. (Paitsi tuohon parvekkeen seinään, jonka edellinen asukas on maalannut melkeinpä sinapin keltaiseksi. Työn alla on selvittää sen a. maalaaminen, b. päällystäminen paneloimalla tai c. peittäminen jollain muulla konstilla.)

Lopuksi tein tyynyn vanhasta paidastani. Oranssi on melkein sama kuin Linumin kankaassa. Sain samalla kierrätettyä yhden erittäin huonosti istuvan paidan parempaan käyttöön!

Koko parvekkeella on yhtenäinen väritys ja ilme on mielestäni rauhallinen. (Tiedän toki, että terassimaton asennus loppuun asti ja halkopinon poistaminen parvekkeelta tekisi sekin ihmeitä parvekkeen ilmeelle. Josko seuraavan kahden vuoden aikana ;)

Sydämellistä äitienpäiväviikonloppua kaikille!

Virkatut pussukat

Kaksi virkattua pussukkaa. Tarkoituksena luoda järjestystä poikien golf bägeihin ja tehdä paikka kaikelle pienelle mutta tarpeelliselle kuten griinihaarukalle, merkkausnastoille, tasoituskortille ym. Kuopus halusi vihreän, koiran kuvalla. Ruokakaupasta tarttui mukaan oikean väristä Novitan puuvillabambua, varastosta löytyi kangasta, jossa oli sopiva koiran kuva. Vetoketju on kierrätetty minun vanhasta fleecestä.

En tiedä, miten tuo applikointi virkatussa pinnassa toimii. Ompelu itsessään onnistui hyvin, se on siisti, mutta aika näyttää, miten toimii kuva pysyy paikoillaan ja kestää.

Esikoisella ei ollut erityisiä toiveita. Tiedän, että musta (ja tumma harmaa) ovat neon värien ohella tällä hetkellä hänen suosikkejaan. Kun näin Eurokankaassa neon keltaisen (vai onko tuo neon vihreä?) vetskarin, tiesin, millaisen pussukan tekisin. Kotona odotti pitkään marinoitunut kerä Magnoliaa (olen saanut sen Lankamaailmasta yllärikeränä joskus), ei mitään kikkailuja vaan hyvin yksinkertaista ja "tyylikästä".

Molemmat langat ovat mielestäni liian paksuja näin pieniin pussukoihin, mutta kun olin aloittanut, en halunnut purkaa. Yksi uusi kerä lankaa + yksi kerä varastosta + yksi uusi vetoketju + yksi vanha vetoketju varastosta = kaksi uutta pussukkaa. Tällaisesta matematiikasta minä pidän. Paitsi että tuo vetoketjujen ompeleminen on edelleen kuin heittäisi kruunaa ja klaavaa, ikinä ei tiedä, onnistuuko vaiko ei.

Halusin käyttää lopun vihreän langan saman tien pois enkä kuormittaa varastojani yhtään enempää. Yhdistin siihen jämäkerän harmaata Novitan bambua ja sain yhden siivousrätin tehtyä. Vähän jouduin kikkailemaan raitojen kanssa, mutta ei haittaa, tällä pyyhkii hyvin mökin terassikalusteet aina ennen käyttöä.

 

Touhukasta viikon jatkoa Sinulle!

Hyväntekeväisyyttä vaiko turhamaisuutta?

Lankalaatikkoani inventoidessani jouduin myöntämään, että minulla on paljon lankaa. Joukossa reilusti hyviä, kunnollisia villalankoja, mutta jotka jostain syystä suorastaan inhottavat ja työntävät pois luotaan. Pieni nöttönen, minkä voisi ehkä joskus johonkin käyttää, mutta kun sen paksuudestakaan ei ole tietoa ja no niin, tunnustan, mistä haluaa vaan päästä eroon. Syntyi peitto Vaaka ry:n keräykseen. Tämä ei ole kaunis, jämälankojen hautausmaaksikin tätä voisi ehkä kutsua (langankulutus 598 grammaa). Mutta peitto on tehty sydämellä ja ajatuksella ja kun mukana on myös ihanan pehmeitä alpakkalankoja, se on varmasti lämmin.

Keräykseen sai tehdä myös pussilakanan. Tiedän inventoimattakin, että minulla on lankojen lisäksi erilaisia kankaanloppuja reilusti. Toisen puolen ompelin Disneyn Autot -kankaasta, jolla olin aikoinaan päällystänyt lasten temppupatjan. Kangasta oli kaksi palaa, joiden kuviot sain kohdennettua toisiinsa. Toinen puoli on ommeltu sinisestä lammasaiheisesta kankaasta. Kangas oli noin 30 cm leveä ja 6 metriä pitkä kaistale, mikä oli aikanaan jäänyt yli poikiemme pussilakanoista. Kuviot osuivat kohdilleen ja sain kauniin yhteneväisen kankaan lakanaan.

Jämien hävitystä koko projekti, mutta tulihan siitä ihanan pehmeä peitto jollekin.

En voi olla miettimättä, onko tämä hyväntekeväisyyttä? Vilpitöntä lähimmäisen rakkautta ja auttamista? Kun tarkoitus on kuluttaa omia materiaaleja, jotta sitten voi tehdä omille lapsilleen vastaavia asioita paremmista materiaaleista, eikö se ole puhdasta turhamaisuutta? Ostanko hyväntekeväisyyden nimissä itselleni paremman omatunnon vai hyvittääkö lopputulos alkuperäisen motiivin samalla tavalla kuin tarkoitus pyhittää keinot?

Suuria pohdintoja ilman selkeää päätelmää. Sitä elämä välillä on. Touhukasta toukokuuta Sinulle!

Virkattu huolisyöppö

Olen nähnyt huolisyöppöjä jonkun verran myynnissä. Mielestäni ihana ajatus, hellyyttäviä otuksia. Mutta olen pitänyt niitä "pienten juttuina". Ei enää alakouluikäisille. Eikä tuttavapiirissä ole ollut ketään sopivan ikäistä, kenelle sellaisen tekisin. Onneksi kuulin, että kuopuksen luokkakaverilla on oma huolisyöppö, ja tämän äidin kehuvan kuinka kiva juttu otus on. Pääsin kuin pääsinkin tekemään huolisyöppöä, synttärilahjaksi kuopuksen luokkakaverille, aiemmin mainitun hyvälle kaverille.

Virkkaamalla tein tämän kauhukaapparin, joka lupasi mutustaa huolet ja hotkia surut. Angstiahmatti-nimeäkin mietin, mutta lasten ei ehkä tarvitse vielä tietää, mikä on angsti. Lankana Blend Bamboo, koukkuna tuttu ja turvallinen 3mm. Vetoketju, suun trikoo ja nappisilmät löytyivät kaikki varastosta. Näillä hampailla syöpöttelee huolen jos toisenkin, vai mitä?

Tätä oli kiva tehdä. Malli on omasta päästä, vaikka tottakai jossain takaraivossa raksutti näkemäni aidot huolisyöpöt. Tuntuu, kuin työn edetessä omatkin huolet olisivat vähentyneet. Valitsin väreiksi reilusti mustan ja valkoisen, jotta sain vähän rockimman olemuksen. Mielestäni on kumma, että kuopuksen, joka yleensä tykkää jutuista mitä teen, mielestä tämä ei ollut kovin kiva juttu, kun taas esikoinen, joka yleensä ei niin innostu tekemistäni jutuista, oli tästä niin innoissaan, että pyysi minua tekemään hänellekin omansa. 

Kuka osaisi neuvoa, miten raitavirkkauksessa pääsisi eroon tuosta "saumasta"? Se on takapuolella, mutta silti.

Korkeutta tyypillä on melkein 25 senttiä. Langankulutuksesta en osaa sanoa, koska muistin punnituksen vasta kun vetoketju ja kita olivat jo paikoillaan. Minä tykkään tästä ja olen toteutukseen tyytyväinen. Toivon, että saajan huolet vähenevät lahjan myötä! 

Iloista alkanutta vappuviikkoa!

Hupsista

Olin pyörällä keskustassa ja päätin piipahtaa Snurressa. Enhän minä mitään tarvinnut, mutta jos joku ihana lanka tulisi vastaan, voisin ajatella kutovani itselle kesäpaidan. Toisaalta, torkkupeittokin vähän huutelisi minua. Jaa että jos joku ihana lanka tulisi vastaan. Ketäköhän luulin huijaavani? Kun avaa Snurren oven, voiko muuta odottaakaan? Minä tulin kotiin mukanani kilo lankaa, puolet siitä varattuna paitaan, puolet peittoon. Hupsista.

Kotona koin hiukan huonoa omaatuntoa ja päätin laskea olemassa olevat lankani. Mielestäni olen kutonut ahkerasti ja käyttänyt hyvin jämälankoja. Toki olen ostanutkin lankaa, mutta silti. Varastoni painoi 6 634 grammaa.

Ei paha, ajattelin, mielessäni 15 kuukauden takainen lukema 8 848 grammaa. Sitten muistin, että työn alla olevat huivi, palmikkoneuletakki ja pojan villapaita, yhteensä 1 242 grammaa puuttuvat tästä. Oikea luku olisikin 7 876 grammaa.

Kun tuohon lisää uusimmat hankintani ja varmasti jossain projektipussukassa olevat juuri nyt unohtamani langat, on minun tunnustettava, että minulla on noin 9 kiloa lankaa. Vastoin luuloani varastoni ei ole pienentynyt, päinvastoin. Tiedän, etteivät langat mene pilalle, saavat marinoitua vuosiakin, mutta minulle tuo 9 kiloa on liikaa. Lupaan, että ainakin yritän saada keskeneräiset valmiiksi ja tuota perusvarastoa pienemmäksi. Sitten aloitan nuo uudet ihanuudet. Ja lupaan yrittää, ettei tuo lankavarastoni enää nykyisestään kasvaisi.

Milloin sinä olet viimeksi inventoinut lankasi? Paljonko sitä on?

Uusi vanha pelikaappi

Viikonloppu mökillä. Haravointia, omenapuun siirto, puutarhassa kävelyä ja uuden suunnittelua, perunamaan lannoitus ja kääntö. Ihanaa reipasta ulkoilua raikkaassa kevätsäässä. Mielessä teidän sydämelliset ja mahtavan kannustavat kommentit inspiroimattomuuteeni. Lämmin kiitos kaikista niistä, oloni, ennenkaikkea mieleni, on jo paljon positiivisempi!

Mökillä säilytämme pelejä parvella avohyllyssä, jonka isäni rakensi ehkä noin 35 vuotta sitten äitini pyynnöstä silloiseen mökkikeittiöömme. Hylly ei ole kaunis, täynnä tavaraa lähinnä kaaosmainen. Mutta se on ollut tukeva, toimiva ja täynnä tunnetta. Muistan, kuinka ihailin isääni, että miten kukaan osaa rakentaa tuollaisen hyllyn, miten tietää, mitä pitää tehdä.

Sitten siskoni muutti ja häneltä jäi muuton yhteydessä ylimääräiseksi kaksi Lundian ovea. Päätin piilottaa kaaoksen ovien taakse. Mitat olivat melkein sopivat, vain "pientä" säätöä tarvittaisiin.

Kavensin hyllyt, madalsin päädyt. Periaatteessa simppeli homma, mutta kun hylly ei alunperinkään ollut täysin vaaterissa, haastetta riitti.

Päälle halusin lisätason tuomaan ilmettä ja kaappimaisuutta kalusteelle. Sen tein "sahaa, liimaa, hio, maalaa" -tekniikalla vanhasta hyllynä toimineesta liimapuulevystä. Olen lopputulokseen tyytyväinen (kunhan saan ovet säädettyä vaateriin). Kaapin päälle olisi kiva löytää joku valaisin, mutta luulenpa, että legot täyttävät tason hyvinkin pian: pelaamisen jälkeen parvella leikitään ehdottomasti eniten legoilla ja aina on niitä rakennelmia, mitkä pitää säästää seuraavaan kertaan.

Tämä ei ole missään nimessä täydellinen, mutta vanhasta avohyllystä, vanhoista ovista ja vanhasta liimapuulevystä tehdyksi kierrätyskalusteeksi tämä on mielestäni onnistunut projekti. Pelit ovat kaikki samassa paikassa ja siististi katseilta piilossa!

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Plääh

Pääni on tyhjä. Mikään ei oikein inspiroi. Onko viikon kuumeflunssa vienyt voimani? Vaiko poikien jatkuvalta tuntuva keskinäinen nahistelu? Onko tämä tavallista kevätväsymystä? Kaikki tuntuu vain toistavan itseään, kiertävän kehää. Kun en muutakaan keksinyt, kaivoin jämälankojani esille ja aloitin virkata afrikkalaisia kukkia. En tiedä, mitä näistä tekisin, mutta sopivan aivotonta touhua tämä on. Ja lopputulos on aina kaunis. Josko se innostus sieltä kuoriutuisi talviturkin alta.

Kuopuksen huoneeseen sain sentään verhon ommeltua. Työ odotti tekijäänsä reilu puolitoista vuotta, mutta nyt se on tehty. Laskosverho Linumin kankaasta. Koko huone on nyt paljon viihtyisämpi, ja sen pitäisi tuntua ihanalta, mutta en osaa nauttia tästäkään.

Yleensä kevät on ihanaa aikaa, uuden alkua. Siemenkylvöjä ja istutuspuuhia. Basilika on hyvässä kasvussa, mutta muuten tuntuu, ettei mikään kasva niinkuin pitäisi. Inhottaa tällainen negatiivisuus, yleensä keskityn positiivisiin asioihin ja nautin jo pienestäkin kasvusta, näen sitä sielläkin, missä sitä ei ehkä oikeasti ole, nyt tilanne on ihan päinvastoin. En meinaa tunnistaa itseäni näiden ajatusten keskellä.

Positiivisuutta ja optimismia tarvitsisin seuraavaankin työhön. Kaksi vuotta sitten aloitin palmikkoneuletakin tekemisen itselleni. Viime keväänä jatkoin työtä, ja nyt taas pari viikkoa sitten. Minua epäillyttää koko työ, olenko ehkä jo kyllästynyt siihen? Tuleeko siitä taas minulle väärän kokoinen? Päätyykö se valmiiden mutta hylättyjen töiden joukkoon? Saanko sitä edes valmiiksi?
Tavallisesti koukuttavien palmikoiden tekeminen tuntuu nyt lähinnä puurtamiselta.

Plääh. En osaa muuta sanoa. Jostain pitäisi nyt kaivaa (mieluummin saada) lisää energiaa ja innostusta. Ihana kevätaurinko ei tänä keväänä tunnu riittävän. Kaipaan jotain ihan uutta. Uusia tuulia, mitkä veisivät kokonaan mukanaan.

Penaali

Suoria lainauksia kuopuksen ja minun välisestä keskustelusta muutama viikko takaperin:
- Äiti, voisitko sä tehdä mulle uuden penaalin?
- Onko sun edellinen mennyt rikki?
- Se on ihan hyvä vielä, mutta ajattele miten paljon helpompaa mun olis käydä koulua, kun penaalissa olis paikat valmiina kynille ja ne olis siinä järjestyksessä ja kumikin olisi helppo vaan ottaa omasta kotelostaan eikä mun tarvis käyttää tunnilla aikaa tavaroiden etsimiseen?
- En tiennytkään, että teillä on tunnilla noin kova kiire (hymähdän). Minkälainen sen penaalin sitten pitäisi olla?
- Se olis niinku tän muotonen ja sit siinä olis vetoketju että se aukeais kokonaan sillai näin ja tässä olis kynät ja tässä olis kumi. Ja se vois olla vihree tai musta.

Hyvin argumentoitu, hyvin suunniteltu. Minä heltisin ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksena melkein esitettyjen toiveiden mukainen penaali.

Kannen sisäpuolella kuminauhalenkeillä paikat kynille.

Sisäpuolella heti etureunassa samoin kuminauhasta paikka kumille.

Yritin toteuttaa mahdollisimman hyvin esitetyt toiveet. Paitsi että ei tullut vihreää, koska varastostani ei löytynyt mitään sopivaa vihreää kangasta. Ompelin penaalin vanhojen farkkujen lahkeista. Sisäosan sentään vuoritin mustalla kankaalla. Alunperin yksinkertainen ajatus tuotti yllättävän paljon pohdintaa ja pähkäilyä. Vetoketju asettui kerrankin hyvin (heti ensiyrittämällä), mutta pohjassa ja kannessa tukikankaana käyttämäni kovikehuopa ei tunnu asettuvan ei sitten millään.

Valkoinen vetoketju kaipasi tuekseen vielä jotain valkoista. Eri kuva-ajatusten jälkeen päädyin applikoimaan pojan nimen kanteen. Luulisi tämän penaalin palautuvan takaisin omistajalleen, jos joskus katoaa jonnekin.

Yllättävän haastava projekti kaikkine näpertelyineen, mutta kiva sellainen. Kaikki materiaalit löytyi omasta varastosta, vetoketju ja farkku kierrätettyä. Minä näen tässä vaikka mitä virheitä, mutta kun poika on tyytyväinen ja iloinen uudesta penaalistaan, olen minäkin. 

Jäätelösukat

Iloista pääsiäistä!

Minä saan laittaa pääsiäisenä jalkaan uudet villasukkani, jotka kudoin Novitan Nallesta. 

Herkullisen keväinen Taika Jäätelö. Ei mitään kikkailuja, ei rapotin vaihtumiskohtien täsmäytystä. Vain neljä pääteltävää lankaa. Tykkään! Mieleen tulee Helsingin Jäätelötehtaan aikanaan myymä sekoitus -maku, johon oli kaavittu kaikkien melkein tyhjien jäätelöpurkkien loput. Harmi, ettei sitä enää myydä.

 

Jokin sukissa muistuttaa 80-luvusta. Ehkä tuo pastellivärien sekoitus? Hyvin karkkimaiset nämä joka tapauksessa ovat.

Ja taas kasvoi varastoni pienellä jämäkerällä pätkävärjättyä lankaa. Mitäköhän siitä keksisin? Sitä miettiessäni toivotan Sinulle Iloista Pääsiäistä!