Taikaa ja peitetarinoita

Joulun taikaa. Se hiipii kotiin pikku hiljaa joulusuunnitelmien edetessä ja joululahjojen valmistuessa, glögiä juodessa ja kynttilöitä poltellessa, jouluradiota kuunnellessa. Nallen Taika -langasta kudoin anopille lahjaksi sukat (3mm puikoilla 64 silmukkaa). Jotain taikaa näissä on, koska ensi alkuun lanka tuntui suorastaan kamalan väriseltä. Grafiitin harmaan kanssa sukista tuli kuitenkin mielestäni iloisen värikkäät, mutta silti hillityt.

Taikaa on joulukuun aamuissakin. Silloin juon aamukahvini punaisesta Taika-mukista, muina 11 kuukautena juon sen valkoisesta.

Taikaa tarvitaan, jotta pystyy piilottamaan kaikki perheenjäsenten lahjojen tekotarpeet ja keskeneräiset työt, mutta myös oikean koon arvioimisessa, minä kun yleensä sovitan kaikkea matkan varrella. Kyllä, annan tänäkin vuonna kaikille yhden itse tekemäni lahjan, jonka olen tehnyt kaikilta piilossa, koska jos työt nähdään etukäteen, ei aatossa ole enää mitään yllätystä. Kuopukselle ompelin uuden kylpytakin. Hän oli pari kuukautta sitten valitsemassa kangasta, mutta joko hän on unohtanut sen tai diplomaattisesti jättänyt kysymättä, että milloin äiti teet mun kylpytakin valmiiksi. Peruskylpytakki perusfroteesta isoveljen takkia mallina käyttäen. Toivon kylpytakin olevan sopivan kokoinen.

Kuopuksen toivomuksesta ompelin selkään numeron 1 ja applikoin sen kullanvärisellä langalla. Valmiin takin nostin laatikkoon, jossa vielä kuukausi sitten oli ihan muuta tavaraa. Nyt laatikko on esillä makuuhuoneen lattialla, en edes yritä piilottaa sitä, koska kuopus ei todellakaan arvaa sen sisältöä.

Esikoiselle kudoin lapaset Filcolanan arwetta classicista (2½ puikoilla 54 silmukkaa). Lanka jäi yli hänen sukistaan. Kun sukat olivat hänellä ekaa kertaa jalassa, hän sanoi: "Äiti, näin pehmeitä kaikkien vaatteiden pitäisi olla." Tiesin heti, mistä langasta tekisin seuraavat lapaset. Oikeasti nämä julkisesti kudotut ja sovitetut lapaset ovat vain peitetarina niille toisille lapasille, joita kudon hänelle yön pimeinä tunteina ja joita piilottelen vaatekaappini perukoilla.

Paljon on vielä lahjakäsitöitä kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa. 13 taianomaista yötä jouluun!

Hiram esiliinat

Näin Almedahlsin Hiram-kankaan Eurokankaan palalaarissa elokuussa. Sarjakuvamaisia hauskoja kuvia valkoisella pohjalla. Pala huusi minua niin äänekkäästi, että ostin sen - tietämättä yhtään mitä siitä tekisin.

Syksyn aikana päätin, että ompelen kankaasta esiliinat kaverilleni ja hänen pienelle pojalleen. Käytin meiltä löytyviä esiliinoja malleina, tarkoista mitoista ei ole kuin pieni aavistus. Toivon tämän joululahjan tuovan saajilleen yhtä paljon iloa kuin se toi minulle pelkästään kangasta työstäessäni. Pyysin poikiani toimimaan malleina, vaikka toiselle aikuisen essu on aivan liian iso ja toiselle pienen pojan essu liian pieni.

Kangas ei ole kovin paksua, joten huolittelin reunat ihan vain kääntämällä ne. Yläreunaan ompelin lenksut ripustamista varten.

Käytin nauhoina sitä, mitä kaapista löytyi. Aikuisen esiliinaan ompelin nauhat kankaasta. Yleensä en pidä kankaan reunoista, joihin on painettu kankaan suunnittelija tai muuta vastaavaa, mutta tässä työssä halusin nimenomaan käyttää nuo tekstit.

Nämä lahjat on paketoitu ja odottavat toimittamista saajilleen. Mikä ihana tunne saada siirtää asia to do -listalta done-listalle. Keittiön puolella olen tänään tehnyt kuopuksen kanssa vanilja fudgea Dan Sukkerin nettisivuilta löytyvällä ohjeella. Maku on erinomainen, koostumus ei ole ihan sitä, mitä odotin. Mutta ei haittaa, hyvin kelpaa meidän perheelle.

Ahkeraa viikonloppua ja ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Joogasukat

Kudoin joogasukat. Ajatus niistä on pyörinyt mielessäni pidemmän aikaa, vaikka joogaa harrastava mieheni onkin ollut sitä mieltä, että mihin kummaan niitä tarvitaan. Minun mielestäni hyvä ystäväni tarvitsee tällaiset ja saa nämä jouluahjaksi.

Tein sukat Kardemumman ohjeella Austermann Step langasta. Langan väri Summer Stripes ei ole kovin jouluinen, mutta ihana piristys ulkona vallitsevaan harmauteen. Esikoisen 39 jalkaan sukat istuvat hyvin.

Kudoin sukat suurin piirtein sopivan mittaisiksi. Lankaa jäi vielä aika paljon yli, ja muistin toisen joogaa harrastavan ystäväni. Levitin langan lattialle ja laskeskelin raporttien riittävyyttä. Lisäksi pieni nöttönen yksiväristä Stepiä ja sain kuin sainkin kahdet joogasukat kudottua.

Ajattelin paketoida sukat lasipurkkeihin, mutta vasta tätä kuvaa katsoessani älysin, että purkkiiin pitää tietenkin tehdä kaunis etiketti sen sisällöstä. Meinasin sanoa, että kaksi lahjaa valmiina, mutta ei sittenkään ihan vielä.

Ihan vielä eivät onnistuneet minttusuudelmatkaan, joita yritin tehdä Leivotaan -lehden karkkikirjan ohjeella. Jotain meni vikaan ja massa jähmettyi aivan liian nopeasti. Ei tullut kauniita suukkoja, vaikka kuinka yritin asetella ne nättiin astiaan. Onneksi maku oli kohdallaan, lapset nauttivat kun saivat "hävittää minttukokkareet". Aina ei voi onnistua, onneksi on vasta joulukuun ensimmäinen päivä ja ehdin yrittää toisen jos kolmannenkin kerran.

Touhukasta joulukuuta Sinulle!

Enkelin siipien havinaa

Tein enkelin. Ihan vain siksi, etten ole sellaista pitkään aikaan tehnyt ja enkelit nyt vaan ovat suloisia. Tarkoituksena oli tehdä pieni enkeli, mutta siitä tuli yllättävän iso, 28 cm pitkä.

Villapaita ja -sukat ovat pehmeää norjalaista vauvalankaa, hame pellavaa, ja sitä koristaa isotätini perintöpitsi. Edestä enkeli näyttää pieneltä lumiprinsessalta, mutta kyllä sillä on ihan oikeat siivet.

Mietin, tekisinkö enkelille pipon tai sädekehän, mutta päädyin siihen, että kauniit pellavaiset hiukset letitettynä riittävät.

Iloista viikonloppua Sinulle!

Haluaisin viedä sut äidin karkkikauppaan

Vietin esikoisen kanssa harvinaislaatuisen äiti-poika päivän. Kävimme kahdestaan leffassa ja hampurilaisella, ostettiin irtokarkkeja, tutustuttiin Warhammer -pienoismalleihin. Kun esikoinen kysyi, mitä minä haluaisin tehdä, vastasin: "Haluaisin viedä sut äidin "karkkikauppaan". Saisit valita mitkä tahansa sukkalangat ja tekisin sulle sellaiset villasukat kuin sä haluat." Suuntasimme Snurreen ja poika valitsi keltaisen ja mustan kerän Filcolanan arwetta classicia. Minä kudoin sukat.

Vähän jouduin syömään sanojani, en tehnyt ihan sellaisia sukkia kuin poika olisi halunnut. Hän olisi halunnut, että toinen sukka on kokonaan keltainen ja toinen kokonaan musta. Minusta ne olisivat olleet liian eripariset, joten muutama raita laitettiin kumpaankin sukkaan, esikoisen hyväksynnällä kylläkin. Sukat ovat ihanan pehmeät ja mainio muisto tuosta ihanasta päivästä, jolloin saatoin antaa kaiken huomioni esikoiselle.

Tasapuolisuuden vuoksi jotain kuopuksellekin. Kudoin hänelle pari vuotta sitten koira lapaset, boston terrierit. Ne eivät oikein istu hänen käteensä, joten kudoin lisäresorit ranteisiin.

Kun sain resorit valmiiksi, ei mennyt kuin päivä kun oikean käden lapanen jäi bussiin. Itkien poika tuli kotiin ja kertoi mitä oli käynyt, kyynelet silmissä hän sopersi, että kun ne ovat ne kaikkein rakkaimmat onnenlapaset... Mitäpä sitä äiti voi muuta kuin tehdä yhden lapasen lisää. Käsialani vain on hieman löystynyt parin vuoden aikana, toivottavasti jälki tasaantuu käytössä.

Minä toivon, että ilmat viilenisivät ja saataisiin lunta!

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Punaisia ja harmaita lankoja ei tarvitse enää piilotella, koska kuukauden kuluttua on joulukalenterin toinenkin luukku avattu! Nyt saa joulun odotusta alkaa ihan oikeastikin hehkuttamaan, saahan? Lähestyvästä joulun odotuksesta innostuneena olen ommellut tonttuja!

Tonttu-ukot saivat villapaidat ihanan pehmeästä norjalaisesta vauvalangasta (vyöte ehti kyllä jo hävitä). Housut ompelin poikien käytössä pehmeiksi kuluneista sammareista. Minun mielestäni tonttuja pitää olla mukava halata tai pitää sylissä!

Tyttötontut saivat mekot, alareunaan ompelin pitsiä ;) Letit ovat pellavalankaa ja solmittu kauniilla nauhoilla.

Kaikilla tontuilla on jalassaan villasukat, kuinkas muutenkaan?

Näitä tonttuja oli ihana tehdä, vaan kyllä niissä riitti näpertelemistä. Niillä on mittaa lakin kärkeen mitattuna melkein 47 senttiä. Nämä tontut menevät lahjoina hyvin joulurakkaisiin koteihin!

Joko sinä kuulet tonttujen kuiskeen?

Rohkelikko kaulaliina

Kudoin kummipojalle joululahjaksi Rohkelikko kaulaliinan. Hän on täysin lumoutunut Harry Potterista ja Tylypahkasta, joten toivon lahjan "osuvan ja uppoavan". Kummipoika ei tiedä blogistani yhtikäs mitään, joten uskallan esitellä lahjan täällä. Tässä kuvassa on valitettavan haljut värit, alemmassa on todellisemmat.

Olen kutonut esikoiselle melko tarkkaan kaksi vuotta sitten samanlaisen huivin, joten luulin pääseväni helpolla, minulla kun oli ohje ja langan värit muistissa. Kudoin kaulaliinan tällä ohjeella, mutta langat jouduin etsimään uusiksi, Novita ei enää valmista Nallea haluamissani väreissä. Lankamaailmasta Maijasta löytyi mielestäni riittävän sopivat värit (punainen väri 209, keltainen väri 216). Kangasmerkin olen tilannut pari vuotta sitten, nyt se pääsi parhaaseen mahdolliseen käyttöön!

Mikä ihana tunne onkaan paketoida valmis lahja näin hyvissä ajoin ennen joulua! Kahden kuukauden kuluttua on aatonaattoilta. Tuntuu kovin kaukaiselta, mutta ei se ole. Joulu pyörii mielessä jo harva se päivä, vaikka ulkona on vielä täydellinen syksy ja upea ruska. Lahjoja on työn alla ja mietinnässä, ensimmäiset glögit on juotu ja piparit syöty. Tämä, tässä ja nyt, on ihanaa aikaa!

Villasukkia

Olen kutonut sukkia, niinkuin hyvin moni muukin syksyn tullen. Omassa perheessä ei ole akuuttia sukkatarvetta, joten ajattelin joulua ja kudoin pienen pieniä sukkia, punaisen ja harmaan sävyissä, ehkäpä tontuille sopivia...

Kaupasta tarttui mukaan Novitan Nostalgiaa. Se huuteli minulle lankahyllyltä, kuiskutti korvaani haluavansa sukiksi, jouluahjaksi lasten leikkimummille. Kutsu oli niin selkeä ja voimakas, että en voinut muuta kuin vastata siihen toteuttamalla toiveen. Olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikkeellä, mutta haitanneeko tuo?

Ja kun sukkia vaan on niin kiva kutoa, kaivelin laatikon pohjalta pieniä keriä Nallea ja ryhdyin toimeen. Ajattelin, että saan parit jämät käytettyä loppuun. Jaoin keriä puoliksi, mittailin ja laskin silmukoita, mutta eihän se silti mennyt niinkuin suunnittelin. Sain toki käytettyä jämät loppuun, mutta jouduin kyllä lankaostoksille ennenkuin sukat olivat valmiina ;) 

Aurinkoista viikonloppua sinulle! Minä jatkan villasukkien kutomista.

Sellainen säilytysjuttu tabletille

Kuopus tuli yksi päivä luokseni ja sanoi: "Äiti, mä tarvisin tabletille sellaisen säilytysjutun. Voisitko sä äiti tehdä semmosen? Siinä pitäis olla vetoketju, ettei tabletti pääse putoamaan sieltä. Niin ja sit siinä pitäisi olla joku hihna, että mä saan kannettua sitä kun meen kaverin luo kylään. Ja vielä joku tasku, että saisin laturin mukaan. Äiti pliis?" Minä en pystynyt tuollaisesta pyynnöstä kieltäytymään, vaan ryhdyin kaivelemaan varastojani ja toteuttamaan kuopuksen suunnitelmia. Syntyi sellainen säilytysjuttu tabletille.

Periaatteessahan tämä on kuin mikä tahansa kannettava kassi tai pussi, mutta kuopukselle tämä on sellainen säilytysjuttu tabletille. Ompelin sen vanhoista puhkikuluneista lasten farkuista, ja tiukkaa teki, että sain kankaan riittämään. Hihna on tehty useammasta suikaleesta, mutta koristetikkauksien ansiosta sitä ei kauheasti huomaa. Halusin hihnasta kokonaan irrotettavan, jos tablettia haluaa joskus vaan säilyttää pussissa.

Toiselle puolelle ompelin taskun laturille. Olisin halunnut niitit taskun kulmiin, mutta sellaisia ei ollut varastoissani.

Vuoritin pussin minun vanhasta paidasta leikkaamallani trikoolla. Se oli sopivan pehmeää, ikäänkuin se oikeasti suojaisi tabletin pintaa naarmuuntumiselta;)

Vetoketjun kanssa tuli pieni mittavirhe ja koko pussukka meinasi jäädä liian pieneksi, mutta onneksi tabletti nätisti laitettuna mahtuu juuri sopivasti pussiin.

Kuopus on onnellinen kun näki suunnitelmansa toteutuneen ja toimivan! Äiti on iloinen yhteisestä projektista ja siitä, että pystyin toteuttamaan sen lankoja lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleilla.

Nyt sukkia kutomaan!

Korallikäärmeen kosto -lapaset

Esikoinen on kadottanut lapasensa. Tietysti juuri ne kaikkein pehmeimmät (lue: kallein lanka) ja mieluisimmat. Aamujen viiletessä minun oli nieltävä oma harmitukseni ja tehtävä uudet. Päätin tyytyä niihin pehmeisiin lankoihin, joita löytyi laatikon pohjalta. Musta on Mondialin Superwoolia, harmaa Schachenmayerin Merino Extrafine 120, keltainen Nallea. Itselle muistiin langankulutus 3 puikoilla 59 grammaa.

Lapaset saivat nimen korallikäärmeen kosto. Raidoitus, jossa on leveiden raitojen välissä kapeita, tuo minulle auttamattomasti mieleen korallikäärmeen, vaikka värit ovatkin ihan toiset. Inhoan käärmeitä, mutta muistan lapsena katselleeni Encyclopedia americanasta juuri kyseisen käärmeen kuvaa. Kun oikein mietin, korallikäärmeen kuva aukeaman oikeassa yläreunassa on ainoa kuva, minkä muistan koko isosta kirjasarjasta. Outoa.

Oikeastaanhan tämä on äidin kosto, ei käärmeen... Lapsi ei saanut haluamiaan kokonaan mustia lapasia, kadonneiden kopioita, ajatuksena ja toivomuksena, että lapsi oppisi huolehtimaan paremmin tavaroistaan, jos kadonneen korvaava ei olisi yhtä mieleinen kuin alkuperäinen. Mutta ei nämä sentään rumat lapaset ole, harmaan ja keltaisen yhdistelmä jopa miellyttää silmää!

Lapasia suunnitellessani ja pojan toiveita kuunnellessa mietin, voisiko lapset tehdä kärjestä aloittaen. Näin olisin saanut mustaa kärkeen niin paljon kuin mahdollista (ja kulutettua langan loppuun) ja pojalle ei niin mieluisa harmaa olisi jäänyt varteen piiloon. Osaatko sinä sanoa, onko olemassa ohjetta kärjestä aloitettaville lapasille? Toinen mitä mietin, oli, että onko jotain keinoa laskea moneenko kerrokseen lanka oikeasti riittää? Tämä jämien kutominen kun yleensä aina on aikamoista jännitystä langan riittämisestä. Jännittävää alkavaa viikkoa Sinulle!