Jätskirahakukkaro

Viime päivien harmauden keskellä halusin työstää kirkkaita, keväisiä värejä. Ja puuvillalankaa. Syntyi virkattu pussukka (joka kaipaisi kyllä vielä vähän silitystä).

Tai siis jätskirahakukkaro! Voin kuvitella helteisen kesäpäivän, kun pyöräretkelle ei halua ottaa koko lompakkoa mukaan, vain pankkikortin tai vähän käteistä jätskikioskia varten. Sellainen käyttö mielessä koukutin BlendBamboota 3 koukulla.

Kiinteillä silmukoilla pinnasta tuli niin tiivis, että päätin jättää vuorin pois. Toisaalta, ei minulla olisi ollut mitään väreihin sopivaa kangastakaan. Vetoketjun ompelinkin sitten yhteensä kolme kertaa!

Ensimmäisen vetoketjun ommeltuani näin valmiissa työssä yhden langanpätkän. Ajattelin vain nyppästä sen pois. Virhe!!! Koko vetoketju purkautui, sen hammastus irtosi! Joskus vetoketjut eivät kestä toista elämää. Toisella kerralla otin varastostani piilovetoketjun, ainoan jäljellä olevan valkoisen ketjun. Kun olin ommellut sen kiinni, huomasin, että se ei toimi näin pienessä työssä. Eurokankaasta kävin ostamassa uuden vetoketjun. Tälläkin kertaa kolmas kerta toden sanoo. Nyt on hyvä ja kestävä vetoketju.

Tämä oli kiva pieni välityö. Ostin varmuudeksi muutaman ylimääräisen vetoketjun, jos vaikka tekisin muutaman lisää.

Huovutetut lapaset pojalle

Huovutetut lapaset kuopukselle ratikkaan unohdettujen tilalle. Ei menty lankakauppaan vaan kaiveltiin vanhoja jämiä. Novitan Huopasta, Päkää (?) ja Pikiä (?). Silmukka- ja kerrosmääriä lainasin Fannylta, vaikka lanka olikin aivan eri kuin hänen käyttämänsä.

Innoissani laitoin kudotut lapaset pesukoneeseen. Pyysin kuopusta pitämään peukut pystyssä, että tulisi hyvät lapaset. Vanhasta muistista valitsin 60 astetta (virhe, pesukone on vaihdettu edellisen huovutuskerran jälkeen...) ja pari pyyhettä kaveriksi. Nauru ja kauhistus sekoittuivat toisiinsa, kun avasin pesukoneen luukun. Lapaset olivat huopuneet erittäin hyvin, erittäin tiiviiksi. Ei mahtunut edes kuopuksen käteen.

Puolen tunnin voimakkaan venyttämisen jälkeen lapaset sopivat kuopuksen käteen. Kuopuksella oli hauskaa katsoa kuinka venytin lapasia puisten kenkälestien ja hyppynarun kahvojen avulla. Väreiltään lapaset sopivat hyvin pehmeisiin aluslapasiin, kooltaan ne sopivat kuopukselle ehkä tämän kevään.

Minkäs teet, joskus homma onnistuu vain melkein. Aina ei mene ihan putkeen. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Pätkis

Virkattu mäyräkoiran pentu, jälleen kerran. Saajan toiveesta yksivärisenä ruskeana. Pitkään mietin koiralle nimeä, mutta kun sain silmät ja suun kirjailtua, iski se kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pätkis.

Pätkis on tehty Blend Bamboosta samalla ohjeella kuin pikkuserkkunsa. Mutta kun värikkäiden raitojen sijasta käytin vain yhtä väriä, on ilme ihan erilainen. Yhtä utelias Pätkis kyllä on.

Tyttökoira tämä selvästi on, melko sutjakka sellainen.

Vaaleanpunainen rusetti korvan takana pienenä väriläiskänä.

Pätkis on yhden suloisen tytön 9-vuotissyntymäpäivälahja. Tytön mielestä Pätkis on ihana. Minä olen iloinen!

Vielä yhdet...

...lapaset. Kuopus on innostunut käyttämään minun kauan sitten hänelle kutomia huovutettuja tumppuja (lue: vihdoinkin ne ovat sopivan kokoiset). Tumput kuitenkin kaipasivat sisälle ohuempia lapasia. Tumppujen siniharmaamusta raidoituksesta valitsin harmaan lapasten väriksi. Ja langaksi FiinaNeuleesta ihanan pehmeä Schachenmayr:in Merino Extrafine 120.

Peruslapaset. Kaksi raitaa ranteessa. Ei mitään ihmeellistä. Paitsi että, samana päivänä kun olin aloittanut näiden lapasten kutomisen, kuopus kadotti tumput. Tai kadotti ja kadotti, unohti ratikkaan ja tuli kotiin sormet jääkylminä ja itkien. Häntä harmitti niin, että oli hukannut minun tekemät tumput.

Keitin lämmintä kaakaota ja lohdutin, että ei haittaa, äiti tekee mielellään lisää. Olin huojentunut, ettei poika lähtenyt juoksemaan ratikan (ja lapasten) perään tai muuta vastaavaa, mistä olisi ollut paljon tuhoisammat seuraukset. Tumput eivät olleet minun suosikkini, joten tottakai tylsää, ettei niitä löytynyt edes löytötavaratoimistosta, mutta minua niiden katoaminen ei kauheasti haittaa. Nämä ohuet lapaset ovat valmiit ja käytössä hyviksi havaitut, mutta vielä yhdet tumput pitäisi tälle talvelle tehdä ;)

Vitivalkoinen sohva

Sisko osti vanhan kahden istuttavan sohvan. Tummaa puuta ja kamalaa kangasta. Ei mitään 12-vuotiaiden kaksostyttäjen huoneeseen sopivaa. Sisko repi vanhat päälliset irti ja maalasi puuosat valkoisiksi. Muuttokiireiden vuoksi hän antoi verhoilutyön minun tehtäväkseni.

Sohvan pehmusteet ovat pahasti kellastunutta vaahtomuovia. Ennen varsinaista verhoilua piti sohva päällystää vuorikankaalla. Hyvä lakanakangas toimi tässä erinomaisesti. Etureunan tereen ompelin vanhan terenauhan päälle. Valkoinen pellavakangas on niin vitivalkoinen, että kaikki koristenauhat näyttivät kellertäviltä sen rinnalla. Nappitalosta onneksi löytyi riittävän valkoista nauhaa.

Selkänojan koristenapeista en pystynyt purkamaan vanhaa kangasta pois. Sain kuitenkin hyödynnettyä ne uudelleen päällystämällä ne ensin kahteen kertaan vuorikankaalla ja vasta sitten pellavalla. Napit ovat mielestäni hauska yksityiskohta ja antavathan ne muodon pullealle selkänojalle.

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa alkuperäisestä sohvasta, mutta lupaan, että muodonmuutos on uskomaton. Tämä oli kiva verhoilutyö, melko haastava sellainen. Kuvaaminenkin osoittautui hankalaksi, kun eihän sohva meille kuuluu niin joka paikasta kurkkii asiaan kuulumattomia tavaroita. Auringonpilkahdus viimeisteli työn.

Hyvää helmikuuta kaikille!

Harry Potter villasukat - Rohkelikko

Esikoiselle villasukat. En halunnut tehdä mustia. Tylypahkan villasukat kuulemma kävisi. Googlen kuvahaulla sanoilla knit Gryffindor socks löytyi kivoja, mutta ei kelvannut esikoiselle. Liian tyttömäistä, liian koristeellista. Ne, mitkä olisivat kelvanneet, olivat jotain erikoisvärjättyä lankaa, minkä saatavuutta en edes lähtenyt selvittämään. Puikoille Nallea ja malliksi Azkabanin vanki -elokuvan kaulaliina.

Edellisistä sukista oli muistissa silmukoiden lisäksi kerrokset. Niihin piti mahduttaa nuo raidat. Lopputulos: 24 kerrosta punaista (oikeasti pitäisi olla 27), 3 keltaista, 5 punaista ja 3 keltaista. Minä kaipaisin näihin leijonan kuvia ja hienoja vaakunoita, mutta esikoisen mielestä ne ovat hyvät juuri näin.

Kudoin sukat KnitPron neliskulmaisilla puikoilla. Ja totta se on, en purista näitä kantikkaita puikkoja niin paljoa kuin tavallisia. Käsialani on löysempää, mistä tällä kertaa seurasi se, että sukat ovat aika reilut, suorastaan liian isot esikoiselle. Mutta ei kuulemma haittaa, Hedwigin poikasen on joka tapauksessa mukava lämmitellä sukkien välissä.

Vielä on työlistalla ainakin yhdet lapaset, mutta sen jälkeen lupaan jotain ihan muuta. Mukavaa tammikuun loppua!

Virkattu kissa pehmo

Puolitoista vuotta sitten virkkasin kuopukselle kouluun koiratyynyn. Jo silloin ihailin saman suunnittelijan vastaavaa kissatyynyä. Nyt toteutin sen. Virkkasin kissan, pehmon, tyynyn, koristeen, jotain. En ole ihan varma, mikä tämä on.

Tätini on ehdottomasti kissaihminen. Vein tämän hänelle lahjaksi. Minä sen sijaan en ole kissaihminen - edelleenkään. Tätä oli vaikea tehdä. Lanka ei kulkenut sormien välissä niin kuin sen kuuluisi, koukku meinasi aina mennä väärään väliin, osia yhdistäessäni mikään ei tuntunut täsmäävän.  Kissan pään muoto ei ole täydellinen, mutta jotain ihanaa ja suloista tässä silti on.

Kissa ei ole kovin suuri, vajaa 20 cm korkea, eikä pulleakaan. Liekö ollut liikaa hiirijahdissa ilman kunnon saalista...

Kuopus antoi kissalle nimeksi Mirri. Toivottavasti Mirri ilahduttaa yksin asuvaa tätiäni, joka ei oikeaa kissaa voi ottaa.

Kissan malli on täältä. Ihanaa viikon jatkoa sinulle!

Polvisukat Peppi Pitkätossulle

Kudoin polvisukat.

Ohje löytyi Novitan sivuilta. Halusin tehdä ohjeen mukaan, koska minulla ei ollut hajuakaan noista pohkeen kavennuksista. Joustinpalmikkoa en ole koskaan ennen tehnyt (en ollut siitä kuullutkaan...), mutta sen jatkuminen pohkeessa koko matkan kantapäähän asti tuo hauskan lisän tuohon muuten yksinkertaiseen malliin.

Näissä on väriä. Paljon. Liekö tuo oranssi vai mikä, mutta minulle tulee mieleen Peppi Pitkätossu. Kudoin raidan kerrallaan sen enempiä suunnittelematta. Pääasiassa raidoitus onnistui hyvin, muutama kohta tuntuu häiritsevältä valmiissa sukassa. En kuitenkaan purkanut, koska uudelleen raidoitus ei välttämättä olisi tuonut sen parempaa lopputulosta.

3½ puikoilla langankulutus 185 grammaa. Ja tietysti kauhean monta langanpäätä pääteltävänä. Lankana enimmäkseen 7Veljestä, mukana myös TeeTeen Pallasta ja jotain tuntematonta.

Nämä menivät lahjaksi serkulleni ja pääsivät ilokseni samantien käyttöön! Parempaa palautetta ei voi kutoja saada.

Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!

Ompelupöytä

Ompelupisteeni on valmis. Se ei ole suuren suuri, Juvin klaffilipasto makuuhuoneen nurkassa, mutta ompelukoneella on nyt selkeä paikka, ja sen saa nätisti piiloon.

Suurempia töitä varten ompelukone on siirrettävä vaikka ruokapöydälle, mutta useimmiten huomaan ompelevani pienempiä juttuja. Poikien housujen paikkaus sujuu tässä erinomaisesti.

Kaikki ei tosiaankaan ole valmista. Pienen Ikeasta hankitun lokerikon päällä on lasipurkkeihin kerättynä nappeja ja jämälankojen ylijäämät, niiden lisäksi kynäpurkki ja pikkuinen roskis ovat kaikki tarpellisia, mutta hyvin levottoman näköisiä. Haluaisin lipaston päälle jonkun kauniin valaisimen (mutta riittävän tehokkaan ompeluun), tuolin pehmusteena toimiva taiteltu viltti olisi kiva vaihtaa tyynyyn ja ehkäpä matto viimeistelisi kokonaisuuden. Lipaston alle mahtuu täydellisest ysi Alkon puinen viinilaatikko. Mainio lisäsäilytystila, mutta sekin pitäisi vielä käsitellä lipaston väriseksi. Ja ja ja... Kaikki aikanaan.

Tänään sain valmiiksi ompelukoneen hupun. Alkuperäinen muovinen oli jo niin hirveässä kunnossa, että siinä oli ilmastointiteippiä enemmän kuin muovia. Tätä sietää katsella (silittämättömänäkin) silloinkin, kun pöytää käytetään muuhun kuin ompeluun, koska kyllä, tämä on miehenkin työpöytä.

Hupun pellavat löytyivät varastosta. Jostain sain päähäni, että perhonen voisi koristaa huppua. Tämä on vain nuppineulalla kiinni, koska haluaisin ehkä pari perhosta ja vähän herkempiä, sirompia kuin mitä tämä on.

Mutta tosiaan, olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. On ihanaa ommella taas! Laitan vielä kuvan lähtötilanteesta ja varoitan, kuva saattaa järkyttää järjestelmällisiä ihmisiä. Täysi kaaos vaiheessa, jolloin anopin anopin vanha liinavaatekaappi odotti kunnostusta ompelupisteekseni ja mm. korjausta odottavien vaatteiden pino kasvoi kasvamistaan. Kaappi on kaunis ja sillä olisi kiva tarina, mutta se oli niin huonokuntoinen, että sitä ei pystynyt muokkaamaan. Vihreä matto on puttimatto, mikä selittää nurkassa olevat golfmailat ja ikkunalaudalla olevat pallot...

 

Näin meillä. Iloista viikon jatkoa Sinulle!

Epätavalliset peruslapaset pojalle

Lapasia on kiva tehdä. Jopa kivempi kuin sukkia, vaikka peukalon kanssa onkin aina vähän säätämistä. Esikoisen pöllölapaset ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta jääneet aivan liian pieniksi. Tilauksessa oli uudet ihan samanlaiset, mutta kun en heti päässyt ostamaan samoja lankoja, ajattelin tehdä jotkut ihanan pehmeät lapaset "pahimpaan hätään".

Musta väri kelpaa tällä hetkellä pojalle. Ajattelin piristää lapasia keltaisilla raidoilla (pojan säbäjoukkueen värit), samalla lapaset ovat yhteensopivat virkatun pipon kanssa. Minä tein vain ranteeseen raidat, poika tilasi myös peukaloon raidat.

Fiina Neuleesta löytyi aivan uskomattoman pehmeää Mondialin Super Woolia. Epätavallisen hienoa lapaslankaa, mutta olen niin iloinen, kun poika tykkää pitää äidin tekemiä lapasia, että halusin ostaa tätä lankaa. Päällilapaset voi sitten tehdä vaikka jostain karheammasta ja kutittavammasta, vai mitä. Epätavallista on sekin, että kudoin lapaset KnitPron koivuisilla, lyhyillä neliöpuikoilla (3mm). Ensivaikutelma positiivinen, kulmikkuudesta en ole varma, mutta materiaali on miellyttävä.

Varren kudoin 1o kiertäen 1n, 46 silmukalla 24 kerrosta, kämmenessä 48 silmukkaa, 52 kerrosta ennen kavennuksia, peukalossa 16 silmukkaa, 20 kerrosta ennen kavennuksia. Pakko myöntää, että 9-vuotiaalla on jo aika iso käsi.

Lisää lapasia ja sukkia tiedossa. Ahkeraa loppuviikkoa!