Happy boxers

Happy socks - iloiset sukat. Tunnetteko? Niitä iloisen kirjavia hassuja sukkia, joita tällä hetkellä näkee siellä täällä? Niitä ajattelin, kun ryhdyin ompelemaan pojille kalsareita. Mutta iloiset kalsarit ei kuulosta yhtään niin kivalta kuin happy boxers, joten happy boxers it is.

Kierrätämme melkein kaikki vaatteet isoveljeltä pikkuveljelle, mutta kalsareiden osalta hyväksyin kuopuksen ilmoituksen, että "minähän en toisen vanhoja kalsareita jalkaani pistä". Olo oli kuin tehdastyöläisellä kun leikkasin ja ompelin kahdelle pojalle alushousuja. Kivaa oli ommella pitkästä aikaa, ja täytyy myöntää, syntyi jotain erittäin hyödyllistä ja tarpeellista!

Ostin Eurokankaasta 1,5 metriä trikoota ajatuksena, että tästähän syntyy pöksyt jos toisetkin. Ihan niin riittoisaa kangas ei kuitenkaan ollut. Kaivoin vanhoja varastoja, käytin kaikkia mahdollisia tilkkuja ja jämäpaloja, leikkasin kaksi pieneksi jäänyttä t-paitaakin. Mielestäni syntyi happy boxers!

Kuopuksen mielestä tein sirkushousuja, esikoinen sen sijaan oli ikionnellinen, kun hänen lempikankaastaan syntyi melkein kokonaiset boxerit. Kierrätetty kuminauha oli piste iin päälle!

Piirsin kaavan pari vuotta sitten P.OP in boxereita mukaillen. Tein sillä kuopuksen housut,kaavaa suurentamalla sain tehtyä esikoiselle. Poikien alusvaatelaatikot ovat hetkeksi aikaa täytetyt.

Vieläkin jäi entistä pienempiä jämäpaloja trikoota. Mitäköhän niistä tekisin?

Koiratuoli

Kuopuksen huoneessa on kaksi ja puoli vuotta ollut hänen isoisotätinsä vanha tuoli. Tuolin päällinen on ollut vanha ja ruma ja siksi peitettynä viltillä. Paljon tuolissa on kyllä istuttu, joten siitä ei haluttu luopua. Syyskuussa näin Eurokankaassa ihanaa koirakangasta. Onneksi kuopus tykästyi kankaaseen yhtä paljon kuin minä ja hyväksyi ehdotukseni tuolin päällystämisestä kyseisellä kankaalla. Vihdoin sain verhoilun valmiiksi ja pakko sanoa, kannatti odottaa juuri tämän kankaan löytymistä.

Tuoli oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut, jouduin sitomaan jousetkin uudestaan kiinni. Ja verhoilu oli hankalampaa kuin olin kuvitellut. Toisaalta, vasta kun purkaa vanhan päällisen näkee kunnolla, miten työ on toteutettu. Paljon oli kankaan päältä ommeltuja saumoja, toteutin ne samalla tavoin kuin alkuperäiset.

Alkuperäisessä tuolissa oli paljon nappeja sekä istuin- että selkäosassa. Tuoli on vähän kovera, joten napeilla kankaan saisi varmasti istumaan napakammin, mutta en halunnut nappeja sotkemaan kankaan kuvioita. Vähän kangas jää joissain kohdissa ryppyyn, toivon sen asettuvan käytössä.

Tämä koirakangas on ehkä kaikkein oudoin kangas, mitä olen koskaan ostanut. Voisin jopa sanoa, että rohkea valinta, reilusti minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta silti, minä tykkään lopputuloksesta! Tottakai aina voi jäädä jossittelemaan kuvioiden sijaintia, asettelua tuolissa, mutta yritän olla tekemättä niin. Tuoli on paikoillaan kuopuksen huoneessa, työpöydän vieressä. Selvästi yksi kuopuksen lempipaikkoja.

Loppuun vielä kuva tuolista ennen käsittelyyni pääsyä. Jos joku osaa sanoa, miltä vuosikymmeneltä tuoli on tai kertoa jotain tarkempaa tuolista (valmistajaa, suunnittelijaa), kuulisin mielelläni.

Ja toinen kuva siitä vaiheesta kun kaikki oli purettu ja irrotettu, kun epäusko meinasi vallata mielen ja oma visio oli valovuosien päässä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Always relevant

Näin ananan blogissa ihanan pipon. Kun pipoa vielä kehuttiin, että "ei kutita ja lämmittää korvia", tiesin tarvitsevani (lue: haluavani) sellaisen. Mielestäni jossain todettiin vielä, että poninhäntäkin mahtuu pipon alle. Tässä linkki ananan blogin kuviin ja selkeään ohjeeseen, jolla pipon kudoin. Ja kyllä, siitä tuli uusi lempipiponi. Alla olevassa kuvassa pipo on tietysti puettu väärin, mutta kun pojat ottivat kuvan, eivät he älynneet kiinnittää tuollaiseen huomiota.

Elämän haasteiden keskellä halusin jotain ihanaa lankaa, lohtulankaa. Snurresta tarttui mukaan Madelinetosh tosh sockia (värit Mica ja Antler). Minulle aivan uusi tuttavuus, mutta aivan mahtavaa lankaa kutoa ja niin kauniit värit. Hinta tietysti on mitä on, mutta joskus elämässä tarvitsee luksusta.

Olen käyttänyt pipoa nyt vajaan viikon verran ja harmikseni se on venähtänyt! Jopa liian isoksi. Osaako joku viisaampi sanoa, mistä se johtuu? Alunperin väärästä koosta vai liian tiukasta / löysästä käsialasta? Käytin 2,75mm puikkoja, minkä pitäisi olla sopiva. Olen käyttänyt pipoa lumisateessa, mutt kyllähän pipon ja villalangan pitäisi se kestää. Joudun ehkä purkamaan pipon ja tekemään sen uudestaan vähän pienempänä. Onneksi on ihanaa lankaa, niin se ei harmita ihan niin paljoa! Rentouttavaa viikonloppua!

Huovutettetuja tumppuja pojille

Pari kerää sinistä LettLopia on odottanut laatikossani ainakin kolme vuotta. Esikoista ajatellen ne aikoinaan ostin. Nyt hänet on vihdoin "aivopesty" ymmärtämään lapasten ja tumppujen ylivoimaisuus pakkaskeleillä, joten kudoin hänelle tumput. Tumput olivat hädin tuskin kuivuneet pesun jälkeen kun lähdin hakemaan Snurresta vielä yhden vihreän kerän - kuopuskin tarvitsisi uudet tumput! Miehelle vielä kerran kiitos, täysin mukisematta ja yhtään ihmettelemättä hän tarjosi minulle kyydin lankakauppaan ja takaisin. Ihana pakkaslumi, iloiset lämminkätiset pojat - voiko äiti enempää toivoa?

En ole ennen käyttänyt LettLopia, mutta ensi vaikutelma on aivan ihana. Huopuu kauniisti, ei liian tiiviiksi tai paksuksi. Aika näyttää, miten kestää käytössä. Kokonaan yksiväriset lapaset olisivat olleet enemmän mieleeni, mutta nuukuus iski ja käytin kuopuksen lapasista puuttuvaan 9 grammaan esikoisen lapasten jämiä.

Itselle muistiin: 6mm puikoilla 36 silmukkaa, ennen peukaloa 27/25 kerrosta, peukalo yhteensä 12 silmukkaa ja 16/14 kerrosta, peukalon jälkeen 27/25 kerrosta, kavennukset joka kerroksella. Näitä taidan tehsä lisää. Ehkäpä minäkin tarvitsisin uudet, niin ihania värejä langasta löytyy!

Ihanaa lumista viikkoa Sinulle!

Antaa pakkasen paukkua

Pitkästä aikaa kunnon pakkanen ja maassa puhdasta hienoa pakkaslunta. Täydellinen keli viedä matot, patjat, peitot ja tyynyt ulos tuulettumaan. Toisaalta täydellinen keli istua sohvan nurkassa peiton alla ja kutoa. Viimeksi puikoiltani valmistui ihan tavalliset lapaset.

Kudoin lapaset Dropsin Alpaca Mixistä ja Lima Mixistä. 4mm puikolla varressa 40 silmukkaa, kämmenessä 42 silmukkaa. Halusin melko tiiviin pinnan.

Kudoin lapaset serkulleni kiitoksena korvaamattomasta avusta. Hän valitsi langat, antoi muuten vapaat kädet, kunhan tulisi lapaset, jotka sopivat hänen kutomaansa pipoon. Sydämellinen kiitos vielä tätäkin kautta "aputytölle"!

Vaikka meidänkin huushollista mukamas löytyy vaikka kuinka paljon pipoja ja lapasia, on lista tarvittavista lapasista ym. kasvanut viime päivien aikana kummasti. Antaa pakksen paukkua, kyllä äiti kutoo!

Hyvää uutta vuotta 2016!

Uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet. Ehkä niin, mutta ensin on pistettävä vuosi 2015 pakettiin ja esiteltävä viimeiset käsityöt, ne, joita tehtiin salassa ja piiloteltiin aattoon asti. Esikoinen toivoi uusia pöllölapasia pieneksi jääneiden tilalle. Se toive oli helppo toteuttaa. Horatio & Orenin ohjeella ja HjerteGarnin Vidal Alpacasta syntyi ihanan pehmeät pöllölapaset. Poika haluaa ehdottomasti pitää lapasia ohjeen mukaisesti "väärissä käsissä" niin, että pöllön etupuoli on kämmenen puolella. Sama se, hyvin lämmittävät niinkin.

Mies toivoi vähän ohuempaa golfpipoa, reilusti korkeaa ja isolla tupsulla. Tämä toive olikin jo vähän vaikeampi. Ohuita lankoja tietysti on vaikka kuinka, mutta sopivien värien löytäminen oli hankalampaa. Lopulta päädyin virkkaamaan pipon Onion knit :in Nettle sock yarnista (nokkoslanka oli miellyttävä uusi tuttavuus, kunhan ensin pääsin sinuiksi sen kanssa), raidat ja tupsun tein HjerteGarnin 4Sock-langoilla. Mies on erittäin tyytyväinen (ohuempi golfpipo pääsi heti talven keskellä käyttöön), niinpä olen minäkin, vaikka virkatun pipon tekeminen ilman sovituksia oli suorastaan pelottavan jännittävää.

 
Perussukkia ei ole koskaan liikaa, niinpä tein miehelle vielä sellaisetkin. Harmaa 7veikkaa, raidat piposta ylijääneitä 4sockeja kaksinkertaisena.

Lopuksi vielä mielestäni yksi joulun hauskimmista lahjoista. Tämä ei ole varsinaista käsityötä - jynssääminen juuriharjalla rystyset verillä kun ei taida täyttää käsityön kriteereitä...  Löysin läheisen tenniskentän ulkopuolelta pitkäksi lyötyjä palloja. Osa palloista oli niin sammaloituneita, että ovat tainneet olla hylättyinä pidemmän aikaa. Mieleeni tuli heti siskon mäyräkoira. Pallohullu koira, joka ei ikinä kyllästy juoksemaan pallon perässä. Mutta se myös "tappaa" tennispallot raatelemalla ja kuorimalla ne, joten palloja kuluu. Tolun ja juuriharjan avulla palloista tuli siskon mäyräkoiralle täydellinen lahja -56 tennispalloa raadeltavaksi!

Hyvää joulua

Aatonaattoilta. Touhukkaan päivän jälkeen lapset ovat nukkumassa ja kynttilät on sytytetty. Tästä hetkestä nautin. Mieli on levollinen ja jännittynyt samanaikaisesti.

Kuusi on koristeltu, koti siivottu, joulun ruoat pitkälti esivalmisteltu. Aamulla leivoin vielä saaristolaisleipää Hellapoliisin ohjeella. Laitoin leipäkoriin GreenGaten kankaasta ompelemani koriliinan ja pelonsekaisin tuntein odotin, että pääsin maistamaan leipää. Se oli kertakaikkisen hyvää, maistui hyvin varsinkin lapsille, mutta kaipaisi kuulemma graavia lohta kaveriksi. Huomenna sitten.

Kaikki lahjat on tehty (tai hankittu) ja paketoitu. Suunnitelmat jouluksi tehtävistä käsitöistä on nollattu, vaikka myönnettävä se on, että aika monta siirtyi ensi vuoteen. Puikot ovat joululomalla!

 

Hyvää joulua Sinulle. 

Olkoon se juuri niin iloinen, tunnelmallinen ja nautinnollinen kuin Sinä toivot.

Neljä yötä jouluun...

Enää neljä yötä jouluun. Mihin on joulukuu hävinnyt? Aloitin lahjojen ja jouluterveisten valmistamisen mielestäni erittäin hyvissä ajoin, mutta silti tuntuu, etten ole koskaan ollut näin kiireinen kuin tänä vuonna. Kummallista. Joulukortit onneksi ehtivät kuin ehtivätkin punaisessa kuoressa ajallaan postiin, alkuperäiset suunnitelmat niiden toteuttamisesta tosin lykkääntyivät ensi jouluun.

Koululaisten joululoma on alkanut ja opettajat lahjottu itse tehdyllä fudgella. Siitä on tullut meidän perheen suurinta herkkua, toivottavasti maistuu myös luokanvalvojille.

Serkkuni on siivonnut koko vuoden, tai oikeastaan käynyt läpi tavaroitaan ja hankkiutumalla eroon kaikesta, mikä ei tuota enää iloa, järjestellyt kotinsa lattiasta kattoon. Hänelle oli todella vaikea keksiä mitään joululahjaa. Onneksi muistin Kalastajan vaimon tehneen pohjallisia kutomalla huopuvista langoista "levyn" (minä kudoin 10 puikoilla Novitan Huopasta ja jotain tuntematonta villalankaa, jonka erään ystävän äiti lahjoitti pois kaappejaan siivoteessaan).

Pesun jälkeen huomasin, että käyttämäni tuntematon valkoinen villalanka, jonka piti soveltua huovuttamiseen, ei huopunutkaan. Päätin, että en anna sen haitata. Täplitin toisen puolen Lateksilla liukumisen estämiseksi.

Annoin lahjansaajalle ohjeet leikata levystä pohjalliset ja tarvittaessa huolitella ne siksakilla. Todellista tee-se-itse lahjontaa: minä tein itse ja saaja teki itse ;) Yhteistyön tuloksena syntyi varmasti lämmin lahja!

Joulusiivous on vielä alkumetreillä, viimeinen kudottava lahja puolivälissä. Neljä yötä jouluun. Nautitaan!

Taikaa ja peitetarinoita

Joulun taikaa. Se hiipii kotiin pikku hiljaa joulusuunnitelmien edetessä ja joululahjojen valmistuessa, glögiä juodessa ja kynttilöitä poltellessa, jouluradiota kuunnellessa. Nallen Taika -langasta kudoin anopille lahjaksi sukat (3mm puikoilla 64 silmukkaa). Jotain taikaa näissä on, koska ensi alkuun lanka tuntui suorastaan kamalan väriseltä. Grafiitin harmaan kanssa sukista tuli kuitenkin mielestäni iloisen värikkäät, mutta silti hillityt.

Taikaa on joulukuun aamuissakin. Silloin juon aamukahvini punaisesta Taika-mukista, muina 11 kuukautena juon sen valkoisesta.

Taikaa tarvitaan, jotta pystyy piilottamaan kaikki perheenjäsenten lahjojen tekotarpeet ja keskeneräiset työt, mutta myös oikean koon arvioimisessa, minä kun yleensä sovitan kaikkea matkan varrella. Kyllä, annan tänäkin vuonna kaikille yhden itse tekemäni lahjan, jonka olen tehnyt kaikilta piilossa, koska jos työt nähdään etukäteen, ei aatossa ole enää mitään yllätystä. Kuopukselle ompelin uuden kylpytakin. Hän oli pari kuukautta sitten valitsemassa kangasta, mutta joko hän on unohtanut sen tai diplomaattisesti jättänyt kysymättä, että milloin äiti teet mun kylpytakin valmiiksi. Peruskylpytakki perusfroteesta isoveljen takkia mallina käyttäen. Toivon kylpytakin olevan sopivan kokoinen.

Kuopuksen toivomuksesta ompelin selkään numeron 1 ja applikoin sen kullanvärisellä langalla. Valmiin takin nostin laatikkoon, jossa vielä kuukausi sitten oli ihan muuta tavaraa. Nyt laatikko on esillä makuuhuoneen lattialla, en edes yritä piilottaa sitä, koska kuopus ei todellakaan arvaa sen sisältöä.

Esikoiselle kudoin lapaset Filcolanan arwetta classicista (2½ puikoilla 54 silmukkaa). Lanka jäi yli hänen sukistaan. Kun sukat olivat hänellä ekaa kertaa jalassa, hän sanoi: "Äiti, näin pehmeitä kaikkien vaatteiden pitäisi olla." Tiesin heti, mistä langasta tekisin seuraavat lapaset. Oikeasti nämä julkisesti kudotut ja sovitetut lapaset ovat vain peitetarina niille toisille lapasille, joita kudon hänelle yön pimeinä tunteina ja joita piilottelen vaatekaappini perukoilla.

Paljon on vielä lahjakäsitöitä kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa. 13 taianomaista yötä jouluun!

Hiram esiliinat

Näin Almedahlsin Hiram-kankaan Eurokankaan palalaarissa elokuussa. Sarjakuvamaisia hauskoja kuvia valkoisella pohjalla. Pala huusi minua niin äänekkäästi, että ostin sen - tietämättä yhtään mitä siitä tekisin.

Syksyn aikana päätin, että ompelen kankaasta esiliinat kaverilleni ja hänen pienelle pojalleen. Käytin meiltä löytyviä esiliinoja malleina, tarkoista mitoista ei ole kuin pieni aavistus. Toivon tämän joululahjan tuovan saajilleen yhtä paljon iloa kuin se toi minulle pelkästään kangasta työstäessäni. Pyysin poikiani toimimaan malleina, vaikka toiselle aikuisen essu on aivan liian iso ja toiselle pienen pojan essu liian pieni.

Kangas ei ole kovin paksua, joten huolittelin reunat ihan vain kääntämällä ne. Yläreunaan ompelin lenksut ripustamista varten.

Käytin nauhoina sitä, mitä kaapista löytyi. Aikuisen esiliinaan ompelin nauhat kankaasta. Yleensä en pidä kankaan reunoista, joihin on painettu kankaan suunnittelija tai muuta vastaavaa, mutta tässä työssä halusin nimenomaan käyttää nuo tekstit.

Nämä lahjat on paketoitu ja odottavat toimittamista saajilleen. Mikä ihana tunne saada siirtää asia to do -listalta done-listalle. Keittiön puolella olen tänään tehnyt kuopuksen kanssa vanilja fudgea Dan Sukkerin nettisivuilta löytyvällä ohjeella. Maku on erinomainen, koostumus ei ole ihan sitä, mitä odotin. Mutta ei haittaa, hyvin kelpaa meidän perheelle.

Ahkeraa viikonloppua ja ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!