Punainen väliraportti

Alle kuukausi jouluun. Mahtavaa! Punaista saa alkaa kaivaa esiin ihan tosissaan! Paljon on keskeneräistä tässä vaiheessa joulun odotusta, mutta onneksi jotain valmista ja melkein valmistakin. Punaista on GreenGaten kankaissa, joita tilasin, ja joista ensi hätään ompelin pikkuisia ripustettavia kuusia. Vielä en ehtinyt sydämiin, tähtiin ja possuihin, mutta varmasti teen niitäkin.

Olen aloittanut lumihiutaleiden virkkaamisen. Mitä niistä tulee, sen kerron joskus myöhemmin. Minulle hiutaleiden on oltava ehdottomasti valkoisia, mutta punainen Teema muki kahvikuppina uudella Brukan pikkutarjottimella tekee olon ihanan jouluiseksi!

Punainen on erittäin osuvasti myös viimeistelyä vailla oleva tilaustyö: mailasuojat golfmailoille.

Ja punaista on myös Linumin kankaassa, joka odottaa, että ompelen sen tyynyksi. Olen joskus aiemminkin kertonut, että melkein joka joulu hankin yhden tyynynpäällisen lisää. Tänä vuonna siitä tulee raidallinen ja luultavasti teen kulmiin punaiset tupsut! Kankaan päällä olevista 7Veikoista on tarkoitus kutoa joulusukat miehelleni ja itselleni. Voi olla, ettei valmista ole vielä 1.12., mutta ehtiihän tuon myöhemminkin.

Punaista on myös Pellen siskoissa. Kyllä, Pelle sai kuin saikin sisaruksia - Pipsan, Papun ja Pullan. Kuva on valitettavan huono, mutta se on ainoa, minkä ehdin ottaa ennenkuin Pulla pääsi uuteen kotiinsa erään viikon vanhan tytön kaveriksi.

Nämä mäyräkoiran pennut ovat minusta ihania, mutta emme voi pitää niitä kaikkia. Kuopus on selittänyt pentujen emolle ja isälle (ehkä vakuutellut enemmän itseään), että koirat eivät elä koko elämäänsä vanhempiensa kanssa ja siksi niille pitää etsiä uudet kodit. Jos olet kiinnostunut virkatuista mäyräkoiran pennuista tai GreenGaten kankaista ompelemistani koristeista, laita minulle viestiä variksenvillat (ät) gmail (piste) com.

Paljon on jouluisia asioita mielessä. Katsotaan, mitä kaikkea ehdin tehdä. Tärkeintä on kuitenkin nauttia tästä tunnelmallisesta ajasta.

Villasukkia vihreillä raidoilla

Kuopuksella oli akuutti tarve villasukille. Hän toivoi sukkiin vihreitä raitoja langasta, jota jäi yli hänen pipostaan. Mitäpä sitä muuta kuin toteuttamaan toiveita. Laskeskelin ja pohdin, mihin tuo myrkyn vihreä lanka riittäisi. Laatikosta lisäksi Smartia, 7Veikkaa, Gjestalin Superwash Sporita ja sain kuin sainkin sukat tehtyä (ja taas jämiä tuhottua).

"On noi ihan ok, mutta en mä tollasia tarkottanu", tuli tyly tuomio. Ja kirjalliset ohjeet seuraavia varten.

Villasukissa pyrin toteuttamaan lasten toiveet. Ne on niitä helppoja toiveita täyttää, isommissa asioissa pidän ohjakset tiukemmin käsissäni. Ja itsepähän olen opettanut pojat esittämään väritoiveita neuleissaan. Kuopus oli vasta 2-vuotias kun vein hänet lankakauppaan kysyäkseni, minkä väriset lapaset haluat. Osoitin, mistä voi valita ja helposti löytyi oma lempiväri. Tällä kertaa lähdin yksin lankakauppaan hakemaan lisää myrkynvihreää Jannea. Pari kertaa aloitin sukat, mutta aina purin ne. Silmäni eivät tottuneet väreihin ei sitten millään. Sitten päätin, että kauneus on katsojan silmissä, minä vain toteutan poikani toiveet.

Oli helppoa kutoa toiset sukat heti perätysten. Kaikki silmukat oli muistissa eikä sovituksia tarvittu ollenkaan. Työn edetessä minunkin silmäni tottuivat, ja pakko myöntää, että ovathan nuo pojan suunnittelemat sukat paljon iloisemmat kuin minun ehdottamani.

"Nää on just sellaiset kun mä toivoin", oli pojan tyytyväinen kommentti uudemmista sukista. Ne jäävät kaupunkiin, toiset viedään mökille. Molemmat tulevat käyttöön ja kaikki ovat iloisia lämpimine varpaineen. Jatkossa pyydän aina lapsilta selkeät piirretyt ohjeet toiveista. Olen ennenkin joutunut ihmettelemään heidän väriyhdistelmiään ja kuitenkin lopuksi toteamaan ne toimiviksi. Mitäpä sitä turhaan vastaan taistelemaan.

 Nyt mukillinen glögiä ja sohvalle kutomaan. Moikka!

Piparkakkumuottien säilytyspussi

Voi tätä ihanaa joulun odotusta piparin tuoksuineen. Joka joulu olen ostanut muutaman muotin lisää, tai sitten tonttu on tuonut niitä lapsille. Niitä alkaa olla jo mukava kokoelma. Ainoa vaikeus on ollut keksiä muoteille säilytyspaikkaa. Kenkälaatikko keittiön yläkaapissa on kesällä ihan ok, mutta näin joulun alla ei. Tuumasta toimeen ompelin säilytyspussin piparkakkumuoteille.

Valkoista pellavakangasta löytyi kangaskaapista (jäänyt yli keittiön verhoista). Se olisi ollut ihan kiva sellaisenkaankin, mutta jotta pussi varmasti erottuu jumppa- ja alusvaatepussukoista, applikoin pussin kylkeen teeman mukaisesti ruskeasta pellavakankaasta piparkakku-ukon. Mustat silmät, rusetti kaulaan ja muliinilangalla parilla pistolla napit.

Nyörin jouduin käydä ostamassa, mitään ruskeaa minulta ei löytynyt. Nyörin päihin pujotin lasten lelukorin vuorin koristenyöreistä sopivan väriset helmet. Pieni säväyttävä yksityiskohta, vai mitä?

Ehkä tämä on joulusiivouksen alku, ehkä tämä on kauneutta arjen keskelle. Oli miten vaan, nyt on mukava ottaa piparkakkumuotit esille ja leipoa.

Loppukevennyksenä esitän teille poikien "taidonnäytteen" pipareiden koristelusta. Annoin pojille vapaat kädet, mutta pakko myöntää, että odotin (lue: toivoin) vähän erilaista lopputulosta.

Virkattu mäyräkoiran pentu

Virkattu mäyräkoiran pentu Pelle on valmis.

Tätä pientä koiraa kuopus on odottanut pitkään, vaikka ei ehkä niin pitkään kuin Pellen vanhemmat Bruno ja Bella. Brunon kanssa Pelle vietti tänään isänpäivää, kuinkas muuten kuin pelleilemällä...

Virkkasin Pellen 3mm koukulla BlendBamboosta ja Mandarin Petit:stä. Muutaman pitkään marinoituneen minikerän sain upotettua työhön. Pellen syntymäpaino oli 86 grammaa, josta langan osuus 53 grammaa ja vanun 33 grammaa. Tämä oli ihana, sujuva virkkaustyö. Lumihiutaleita minun piti virkata, mutta jotenkin päädyin tekemään tällaisen uteliaan...

...kuononsa joka paikkaan tunkevan koiranpennun.

Tein Pellen rintakehän vähän eri tavalla kuin Brunon oman, joten sen pää on pentumaisesti pystymmässä. Korvatkin ovat enemmän lerpallaan. Bruno on aikuinen, joten sen turkki on (villalangasta tehtynä) karheampaa, Pellellä on tietysti vielä pehmeää pentukarvaa ja se on aivan ihana paijattava, ainakin kuopuksen mielestä.

Ihanaa Isänpäivää kaikille!

Virkattuja joulukuusia

Olen joko todella pahasti myöhässä tai sitten olen hyvissä ajoin. Toissa jouluna näin jossakin ihania virkattuja joulukuusia. Silloin aika ei antanut myöten tehdä niitä. Viimekin jouluna kuuset kummittelivat want to do -listallani, mutta aina joku akuutimpi työ kiilasi edelle. Vihdoin olen virkannut omat joulukuuseni. Ensimmäisestä tuli valkoinen, sen latvaan lensi pieni lintu, kuin varpunen jouluaamuna.

Lankalaatikossani oli useampi pieni nöttönen valkoista, joten jatkoin valkoisilla kuusilla. Seuraavasta tuli hyvin pieni kuusi, vain 5 senttiä korkea, mutta niinhän kaikki puut ovat alkuunsa pikkuisia.

Halusin pukea lumipeitteiset kuuset juhla-asuun, toiset saivat ylleen jotain hienompaa, toiset jäivät aika vaatimattomiksi.

Aloitin latvasta ja jatkoin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lisäsin aina kaksi silmukkaa joka toisella kierroksella. Täytin kuuset päättelystä yli jääneillä villalangan pätkillä (erinomainen kierrätystapa, jota en ole ennen kokeillut). Pohjalle ennen pahvikiekkoa sujautin vielä kiven, jotta kuuset pysyvät paremmin pystyssä. Kaikki kuuset eivät ole lumipeitteisiä. Olisipa vihreiden lankojen jämävarastoni ollut suurempi....

Minusta näistä tuli kiva pieni metsä, jossa toivottavasti kasvaa jatkossa paljon lisää kuusia! Pieni hopeinen porokin sopisi joukkoon, mutta en tähän hätään ehtinyt lähteä kaivamaan joulukoristeita vintistä.

Huomenna kummitellaan ja keppostellaan, joten toivotan jo tässä vaiheessa 

Happy Halloween!!! 

Kamala (-n) kiva pipo

Pipahdimme syyslomalla Tukholmassa. Siellä kuopus näki Peak Performancen pipon, johon tykästyi ikihyviksi. Mielestäni hinta laatu suhde ei kohdannut ollenkaan, joten lupasin tehdä hänelle vastaavanlaisen.

Värien takia valitsin langaksi Jannea. Värit ovat inspiraatiopipon mukaiset ja kuopuksen mielestä aivan mahtavat. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin mahtavat, varsinkin yhdessä. Olen käyttänyt Jannea aikaisemminkin, mutta tällä kertaa langan virkkaaminen oli suorastaan tuskaista. Työ ei sujunut ollenkaan ja oli kaikin puolin raskasta. Ensin tein kiinteitä silmukoita, mutta purin työn ja vaihdoin pylväisiin.

Kuopuksen talvitakissa on vihreää ja mustaa. Kun kaivoin takin esille, huomasin ilokseni, että siinä on myös kirkkaan sinisiä yksityiskohtia. Pipo sopii siis ihan täydellisesti talvitakin kanssa.

Varastosta löytyi juuri oikean väristä fleeceä vuoriin.  Ja vuorihan pipossa on oltava, muuten villapipo kutittaa liikaa.

Tupsu on pullea, niinkuin sen minusta kuuluu ollakin.

Pipo on minun mielestäni  aivan kamala. Värit, tuntuma ja malli, mikään ei ole oikein kohdallaan minun makuuni. Mutta kun kuopus sen eilen illalla laittoi päähänsä ja sanoi: "Äiti, tää on mun uus lempipipo", niin uskottava se kai on, että pipo on kamalan kiva. (Anteeksi erittäin huono illalla sisällä otettu kuva.)

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun, jippii!! En ole ihan varma, kuka meillä eniten laskee noita päiviä, lapset vai minä. Ehkä seuraavaksi teenkin jotain jouluista... Mukavaa viikonloppua!

Virkattu kissa

Miaauuu! En ole kissa ihminen. En sitten ollenkaan. Tottakai kissanpennut ovat ihania ja söpöjä ja kaikkea mahdollista, mutta silti. Pidän koirista paljon enemmän. Myönnän toki, etten ole koskaan tuntenut yhtään kissaa, joten mielipiteeni on oikeastaan pelkkä ennakkoluulo. Silti - tai juuri sen takia - halusin virkata kissan. Ainakin kokeilla.

Inspiraation kissaan sain täältä. Lankoina käytin HjerteGarnin BlendBamboota ja SandnesGarnin MandarinPetit:iä. Langan menekistä ei ole hajuakaan, koska täytin kissaa aina yksi ruumiinosa kerrallaan. Koukkuna 3mm. Viiksikarvat kierrätin jonkun paidan tuotelapusta. Silmät ovat oikeasti valkoiset puuhelmet, mutta mustalla spriitussilla sain niistä sopivan mustat.

Kissassa on jotain kivaa, mutta täysin tyytyväinen en ole työhön. Mittasuhteet eivät ole parhaat mahdolliset eivätkä pojat ole omineet tätä niinkuin monille muille töilleni on käynyt. Ehkä pidän kissan lähelläni ja tutustun siihen kaikessa rauhassa.

Koko ajan kissaa virkatessani pyöri mielessäni Tammen Kultaiset kirjat -sarjan Maalarikissat -kirjan lause: "Hei hurraa Kasi hei hurraa Masi nyt maalarikissoille hurrataan!" Olkoon tämä kissa siis Kasi. Aika näyttää, saako se kaveriksi Masin. Nyt kuitenkin vuorossa pipoja!

Pellava tabletit

Ulkona on niin ihanat syksyn värit, että kaipasin sisällekin jotakin piristystä maanläheisten värien joukkoon. Oranssia, poltettua oranssia, terracottaa, tiiltä - huomaan kaipaavani lämpimiä, murrettuja oranssin sävyjä syksyisin. Tänä vuonna ompelin meille oranssit tabletit Linumin kivipestystä pellavasta. Hetken mietin, että josko ompelisin servietit, mutta väri on enemmän esillä tableteissa joten päädyin niihin.

Pieni juttu ja ompelutyönä sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta valtava piristysruiske koko kotiin. Kun vielä sytyttää oransseja kynttilöitä, niin ei haittaa syksyn sateet ollenkaan. Ostin kangasta noin viisi senttiä liikaa. Tuosta ylimääräisestä suikaleesta ompelin muutaman pikkuisen sydämen. Ne saavat roikkua koristeena tai toimia serviettirenkaina. Hääpäivämme lähestyessä tein jo koekattauksen.

Ja tietysti oranssi pellava sopii erinomaisesti myös Halloweeniin. Brukan SWEETS -kulho on uusi hankinta tälle syksylle. Se on paljon kirkkaampi oranssi kuin tabletit, mutta eihän niitä tarvitse käyttää vierekkäin.

Nyt ulos nauttimaan luonnon oransseista sävyistä ja happirikkaasta ilmasta. Hyvää viikonloppua Sinulle!

63 vetoketjua

Tiesin, että minulle on kertynyt paljon vetoketjuja, mutta silti yllätyin kun keräsin ne kaikki yhteen kasaan ja laskin ne. 63 kappaletta. Kuusikymmentäkolme. Se on paljon kun joukossa on vain kolme sellaista, jotka olen ostanut. Kaikki muut on irrotettu muuten roskiin menevistä vaatteista, muutama on ihan uusi mutta lahjoituksena saatu. 

Olen säilyttänyt vetoketjujani ja muita "varastojani" kenkälaatikoissa. Ne eivät ole kovin kauniita sellaisenaan, varsinkin kun kaikki ovat erinäköisiä ja -kokoisia, mutta mielestäni äärimmäisen käteviä. Osana tämän syksyn siivoa ja järjestä -kampanjaani päätin, että päällystän nuo varastolaatikkoni. Vetoketjulaatikko oli ensimmäinen.

Olisin halunnut laatikoiden päihin sellaiset metalliset vetimet, joihin saa sujautettua paperin ja paperiin voisi kirjoittaa laatikon sisällön. En kuitenkaan ollut valmis investoimaan tähän projektiin, joten painoin kankaalle laatikon sisällön. Ompelin kankaan teksteineen vahvikehuovan ympärille (ja kyllä, se meni juuri niin vinoon kuin miltä näyttääkin) ja kiinnitin sen tarranauhalla laatikon päätyyn. Laatikon alareunaan ompelin vielä tuollaisen vetolenkin helpottamaan laatikon vetämistä pinosta.

Tämä on hyvä alku. Vanha Pentikin kankaasta aikoinaan ompelemani nyt jo valitettavan tahrainen pöytäliina sai arvoisensa uuden elämän. Kuminauhat ym odottelevat vielä omia laatikoitaan, tai niiden laatikot päällystämistä. Kankaat olen jo katsonut valmiiksi.

Ihan kaikki vetoketjuni eivät muuttaneet uuten kotiinsa. Osan niistä ompelin pieniin pussukoihin. Kuten huomaatte, alkaa joulu pikku hiljaa hiipiä mieleen.

Vaikka nämä vetoketjut eivät päätyneet enää laatikkoon, hyvässä järjestyksessä ne ovat yhtä kaikki.

Ahkeraa viikon jatkoa!

Mitä isot edellä...

Mitä isot edellä sitä pienet perässä pitäisi muuttaa muotoon mitä isoveljet edellä, sitä pikkuveljet perässä. Esikoisen saatua oman kännykkäpussinsa halusi pikkuvelikin omansa. Tasapuolisuuden vuoksi en voinut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Syntyi kännykkäpussi mallia SuperMario.

Pussi on toteutettu muuten samalla tavoin kuin esikoisen oma, mutta SuperMarion sieni on applikoitu. Ilmeisesti kyse on 1-Up hahmosta, mutta pojat puhuvat yleisesti Upista. Olkoon siis niin. Onnistuin kierrättämään kaikki materiaalit tai käyttämään varastoistani löytyviä, mutta nyörin jouduin käydä ostamassa. Varastoistani löytyi ainoastaan tekokuituisia ja väärän värisiä. Klipsin olen ottanut talteen joulupukin tuomista hanskoista.

Kuopus on tyytyväinen kännykkäpussiinsa, joten niin olen minäkin. Ja myönnettävähän se on, että kännykkäkin pysyy parempana näin. Minkäköhänlaisen pussin tekisin omalle kännykälleni....

Ainoa, mikä minua vähän harmittaa on se, että annoin pussit jo nyt pojille. Tämä olisi ollut erinomainen joululahja kummallekin. Joko sinä olet miettinyt joulua tai joululahjoja?